— Niemelän poika on tullut eilen kotiin, lomalle hänkin, ja kuuluu sanoneen.
— Mistä ne nyt sitten ehti tämän matkan päästä tietoja kuljettaa. Hyvä on. Joutuisi poika iltasaunalle. Sano renkilöille että koivuttavat Ristonkin kamarin.
— Kyllä siitä nyt huoli pidetään.
* * * * *
Päivä oli jo illoillaan. Risto nojasi kotinsa peltoveräjään ja katseli vainioita ja taloa niiden keskellä. Majamäki oli kaunis. Ei sitä Elina suotta kiittänytkään. Eikä sitä ollut jakamassa hänen kanssaan muut kuin Alli, hänen ainoa siskonsa.
Talosta kuului ääniä. Tytöt siellä lypsytarhassa pölisivät. Äiti kuului heille jotain huutavan. Miehet palasivat hakatietä pihaan. Ovat kai olleet viemässä hevosia hakaan. Vieläkö lienee isä sairas?
Pian mennään saunaan ja hänkin tästä joutuu. Mitähän, jos tuota ruispellon ojaa myöten puikkisi salaa saunaan, riisuisi hissuksiin ja juoksisi lavoille miesjoukkoon. Saattaisivatpa nostaa aikamoisen porinan. Miehet pitivät joka-ainoa hänestä ja ikävällä oli erottu.
Ja sitten saunan jälkeen on ehtooateria ja kokoille meno. Sinnekin voisi mennä salaa.
Saisi katsella kenen kanssa Elina puhelee ja tanssii.
Elina ja tuleva juhannusyö toi sykäyttäviä ajatuksia. Kokoilta saa palata Elinan kanssa Särkkään ja mennä hiljaisen pihamaan yli aitan portaille tahi pihakamariin. Kamarin ikkunalla kukkii verenpisara ja kiertoheinä. Ikkuna on auki ja ulkona valoisa yö, Elina istuu hänen polvellaan ja hän saa ensikerran suudella hänen punaista, sievää suutaan. Juhannusyö. Tälläkertaa se on varmaan hänen juhannusöistään ihmeellisin ja ihanin.