— No sitten hyvä! Sanon tässä nyt sulle, ettei ole kauan kun aloitetaan uudelleen.
— Jospa käy niinkuin viimekerrallakin.
— Ehei, nyt ovat toiset miehet remmissä. Eikä kestä nyt kauan se homma, kun näistä kasarmeista tulee omat miehet mukaan.
— Kyllähän niitä on täälläkin paljon, josko sitten mukaan lähtevät.
— Voi p— le! Ei tarvihe epäillä, etteivät lähtisi. Kyllä ne on tiedot siitä jo Pietarissa asti. Ja jotka eivät lähde, niin tuosta noin — mies veti sormella kaulaansa — sillon kun asiat ovat selvät.
Mies kaivoi pari kirjasta poveltaan.
— Luehan tuosta ja anna toverisikin lukea, mutta semmoisille, jotka tiedät varmoiksi. Ymmärräthän?
— Kyl-lä. Ei minua nenästä vedetä.
— Taitaisit maksua vastaan tehdä pieniä palveluksiakin yhteiselle asialle.
Poika naurahti.