— Onko teillä oikein rahojakin.
— Kyll' sitä on, eikä lopukaan. Jos sinus’ on miestä, niin ei tule taskurahojen puutetta.
Poika heristi korviaan. Taskurahoista olikin puute. Kortilla sai joskus, mutta ne menivät melkein tupakassa, tytöille ei tahtonut niistä riittää. Nythän saisi ehken runsaammin jos ottaisi. Ja mikä on ottaissa. Hyvä niillä on tarkoitus. Kansanvaltaahan ne koettavat saada.
— Kyllä kai minuun luottaa saa ja osaan minä niin puuhata, ettei tietoon tule.
— Vannotko?
— Vannon jos kerran siksi tulee. Ei tämä poika pelkää pirujakaan!
— Milloin olet tässä ensikerran?
— En osaa sanoa.
— No käy se muutenkin. Menet illalla Kantasen kahvilaan ja sanot emännälle tunnukseksi: »Punaista kahvia». Mutta sano hiljaa, ettei sivulliset kuule.
— Kyllä.