— Rahan erestäks' sää sitten toimitkin. Tairat olla vain niitä kepulimiehiä? Mutta saman tekevä. Jos sinussa on miestä, niin kyllä se korvataan.
— Tiedätkö, kuinka paljon teidän pojissa on meidän miehiä? kysyi toinen miehistä.
— En osaa sitä niin sanoa, mutta eiköhän puolet liene…
— Ei kai niitä niin paljoa… tuntui sama mies epäilevän.
Lassille työnnettiin lentokirjasia kouraan ja setelitukko toiseen ja annettiin ohjeita.
— Ja jos p—le toisin teet, niin silloin seinää vasten. Kyl' me sut tavataan. No morjes sitte!
Lassi tunki kirjaset ja setelit poveensa, ja kiirehti suoraa päätä ulos. Kahvilan puolella oli tuttuja poikia, jotka huikkasivat hänen jälkeensä ja pyysivät jäämään pöytäänsä, vaan Lassin oli ensin saatava ilmaa keuhkoihinsa. Mikä lienee ollut, että ihan henkeä salpasi?
Lassi käveli katuviertä. Ei oikein uskaltanut katsoa vastaan tulijoita silmiin. Tuntui niinkuin olisivat tietäneet jotain ja epäilleet. Sieltä tuli komppanian päällikkö ja vaivoin sai hän itsensä asentoon.
Poika muisti, että Mandi oli luvannut tulla kulmaan kahdeksan ajoissa. Mihin hän nämä rahansa ja kirjansa panisi? Ne olivat paidan ja ihon välissä ja hän oli luvannut mennä uimaan. Mandi saattaisi varastaa hänen rahansa. Mutta voihan hän ne siellä sulloa vaikka kiven alle. Sanoo vain Mandille menevänsä metsässä käymään.
Turvallisuuden tunne alkoi vähitellen palata. Ei kai tässä käy hullummin hänelle kuin muillekaan. Jakaa vain senlaatuisille pojille kirjat ja osan rahoista. Niin paljoa ei olisi pakko antaa kuin käskettiin. Olihan oma palkkio runsas, mutta sitä voisi lisätä toisten osasta. Taisi olla ihan useita tuhansia hänen povessaan. Kympin pari ottamalla jokaisen osasta olisi pitkäksi aikaa rahoja heitellä tytöille ja mihin vain.