Tuli yhtäkkiä voimakas hyvän olon tunne. Joku kasarmiherroista tuli vastaan ja nyt voi jo tehdä oikein ryhdikkäästi kunniaa.
Tuollapa Mandi tulikin. Kas kun oli valkoiset kengät ja sukat kuin herrasneidillä.
— Hei, hei! Jokos mennään? Toiset pojat kyttäsivät, etten ennen päässyt. Tule pian, ennenkuin huomaavat, visersi naikkonen.
— Ensin kaupungin paraaseen kahvilaan, rehenteli Lassi. Ei tämä poika noin vain…
— Oho, onkos niin paksusti rahoja?
— No aina vähin.
Mentiin kahvilaan, jonka Mandi tiesi hienoimmaksi.
— Minä teen tilauksen, saanko?
— Pyydä vain mitä mielesi tekee, kyllä täällä maksetaan.
Pöydän ääressä muisti Lassi että rahat olivat povella. Miten niitä sieltä kaivaisi? Päivällä mieheltä saatu kymppi ei kai riittäisi. Taitaisi herättää huomiota, jos tässä rupeisi rahojaan kaivelemaan.