Isänmaan uskolliset vartijat lähtivät reilulla päällä nurkan takaa.
Valkoinen Ja musta.
IX.
Risto istui rantakivellä pää käsien varassa. Mietteet kulkivat kotona.
Siellä häärii työväki niityllä. Aamulla on jo auringon noustessa otettu selkään eväät ja viikatteet ja kiemuroivaa, kasteista polkua myöten on menty niitylle. Koneniittäjä tulee vastaan, taluttaen märkiä väsyneitä hevosia. Itse hän ei väsymystä tunnekaan. Yön vilpoisa ilma ja voimakkaat tuoksut ovat karkottaneet unen ja poistaneet väsymyksen. Kyllä hän sen tiesi, oli itse ollut niin monta yötä konetta ajamassa.
Päivällä ovat jo naisetkin haravoineen mukana ja päivällislepo on suloinen ladon kupeella.
Onkohan Elina Särkän niityllä? On se aina ennen ollut. Kun olisi kotona ja kotiniityllä, voisi pistäytyä Särkän puolelle Elinan luokse.
— Mitä mies miettii?
Risto heräsi ja kääntyi katsomaan. Villehän se oli, tunsipa sen jo äänestäkin.
— Kotipuolen asioita vain.