Hämärtyvinä iltoina saattoi poikaryhmä seisten ja katsellen etäisille viljapelloille pukea sanoiksi ikävänsä.
— Siellä kotonakin on jo kuhilaita pelloilla ja uusia nousee joka päivä.
— Saattavatpa muutamissa paikoissa jo riihetkin lämmitä.
— Ja talkoita on joka päivä ja illalla tanssitaan. On niillä miekkosilla siellä…
— Kun pääsisi edes muutamaksi päiväksi lomalle.
— Sanos muuta! Saisi muutamiakaan tunteja olla kotinurkilla.
— Ja elotalkoissa pyörittää oman kylän tyttöjä. On ne siellä sentään toista kuin nämä kaupunkilutkat.
— Parasta se on kun ei ajattele mitään, pyörittää vain näitä lutkia.
— Ja pehmittää.
— Ennen sinä niiden kynsissä pehmiät.