Se aamun tähtenä loistaa:
Jo mennyt on jouluyö,
Ja kansa se Herraa kiittää,
Ja temppelin kello lyö.
Se kutsuvi nuoret, vanhat
Iki lemmen lähteellen.
Jo täyttyvi toivolla mieli
Myös kulkijan uupunehen.
Sinä, Herra, Sä yksin tiedät,
Ken nöyrä ja vilpitön lie:
Suo rauhasi siunaus sille
Ja valkeuteesi se vie!