Kello oli kaksitoista.
Samassa kuulinkin juhlallisen torventoitotuksen kartanolta.
Palovahti oli hereillä.
Seuraavana päivänä matkustin pois.
Ja vaunuihin astuessani näin haltian istuvan kuskipenkillä.
Hän saattoi minua kappaleen matkaa. Vaunut pysähtyivät. Haltia hyppäsi alas.
Hyvästi! huusi hän minulle. Älä koskaan unohda velvollisuuksiasi, pieniä enemmän kuin suuriakaan. Ole uskollinen! Silloin voit hiljaisella mielellä, ilman levottomuutta odottaa elämän »iltatuulahdusta».
Hän heilutti iloisesti pientä suippolakkiaan ja katosi koivujen väliin.
JOULUAAMUNA MAALLA.
Lumitähtien sankka sarja
Se peittävi mustan maan.
Yks' tähtönen pilven alta
Se tuikkivi yksin vaan.