Mutta sulttaanin äiti virkkoi:
— Sulla on tummat renkaat silmiesi alla, sinun täytyy pian ruveta punaamaan huuliasi. Sillä jos padisja sinut tuollaisena näkee, saat kauankin odottaa omaa kioskia ja punasia damastiseinäverhoja.
Iltatähden Tuike kuoli ja haudattiin Skutarin mäenrinteeseen, tanssivain dervishien luostarin edustalle, saman akasian alle, jonka alla ruotsalainen orjatar jo lepäsi. Dervishit istuttivat hyasintteja puun ympärille ja hoitivat sitä kauan ja kutsuivat kumpua Kahden sisaren haudaksi.
— Siinä lepää kaksi prinssessaa, — kertoivat he, — jotka elivät paljo, paljo aikaa sitten. — Niistä vanhempi luuli, että Jumala asuu hurskaissa teoissa, ja nuorempi, että hän asuu tanssissa, mutta sisaruksiksi heidät kutsuttiin siksi, että kumpanenkin kilvan koetti palvella häntä.
Kun pienet käsirummut ja puuhuilut hiljaisina iltoina soivat luostarissa, kuulosti siltä, kuin lapsilauma olisi leikkihuilujaan soitellut; mutta avoimesta portista lähtivät toisinaan hurskaat dervishit, valkopukuisina ja avojaloin, ulos kentälle ja liikkuivat siellä niin hiljaa, että saattoi kuulla akasiain humisevan tanssijain välissä.
Bender.
Tuo harventunut joukko, joka seurasi kuningasta arojen yli sulttaanin valtakuntaan, oli leiripaikakseen valinnut ihanan jokilaakson. Moni upseeri asui edelleen vankkureissaan, kuten huoleton mustalainen, mutta talveksi rakennutti kuningas puumökkejä ja multamajoja ja sulttaani lähetti joka päivä riittävästi varoja ja elintarpeita. Ilosesti elettiin leirissä, jossa rummut ja torvet kutsuivat aterioille ja jumalanpalvelukseen. Pasja ja janitsaarit kilpailivat osottaessaan kunniaa tuolle voitetulle sankarille, joka ei koskaan maistanut viiniä ja halveksi asua kaupungissa ja jonka henkivartijat eivät koskaan saaneet mennä naimisiin. Kun seudun maanviljelijät näkivät noiden sinisten ratsumiesten karauttelevan viinitarhojen välitse, kiirehtivät he niitä vastaan ja kulta- ja hopearahoja sateli heidän esiliinoihinsa ja vasuihinsa. Vihdoin kumminkin väsyi sulttaani täyttämään kullillaan noiden tuhlaavain vierasten kahmaloita ja heidän soimiaan heinillä. Dukaatit kävivät taas leirissä harvinaisiksi ja se turkkilainen kunniavahtikin, joka oli ollut sijoitettuna leirin viereen, marssi tiehensä.
Silloin vasta lähti kuningas teltastaan, jossa tulvivan joen vesi jo kohosi puoliväliin saapasvartta.
Hän tarttui översti Grothusenin käsivarteen.
— Me olemme ilmoittaneet, ettemme ennen palaa takasin kristittyihin maihin, kun saamme saattojoukoksemme viisikymmentätuhatta turkkilaista, ja siinä päätöksessä pysymme. Ja juuri siksi, että meille ei enää rahoja anneta, täytyy meidän niitä taikomalla hankkia. Hovinpito on järjestettävä kolmea vertaa komeammaksi, täällä on, paitsi kuninkaanpöytää ja päällikköjen pöytää vielä joka päivä katettava runsasvarainen pöytä vieraitten varalle.