"Surkuttelusi, maisteri, ei minua auta, mutta sinut velvotan minä saattamaan äidin edesvastuuseen tuomarien tuomarin edessä. Äiti puhuu kutsumuksestaan, mutta ei koskaan toisten kutsumuksesta. Hyljätyt kodit ja äskenluodut haudat huutavat hänen jälkeensä, minne ikinä hän tekeekin toivioretkiä."
Birgitta vastasi:
"Maisteri asettuu pöydänpäähän ja säästää tutkistelunsa rippitunniksi, mutta antaa nyt viisaan väen hallita!"
Hän tarttui rahapusseihin ja punnitsi niitä kädessään ja tunsi, että ne olivat sangen täysinäisiä. Vihdoin hän irrotti punoksen toisen ympäriltä ja alkoi laskea rahoja pöydälle ja jakoi kullan ja hopean kahteen eri kasaan. Sitten hän pyyhkäisi taas kaikkityyni pussiin.
"Hyvä", hän sanoi, "sitä tavaraa me tarvitsemme."
Pietari Räätälin naama venyi pitkäksi, ja hän alkoi yskiä ja änkyttää.
"Armollinen rouva, ei saa panna pahakseen… Jos minä nyt sanon totuuden, ovat nämä pussit minun."
"Ja mitä tekee Pietari niin paljolla rahalla?"
"Ennenkun tulen liian vanhaksi ja harmaaksi, tahdoin, syntieni tähden tehdä pyhiinvaelluksen marttyyrien kaupunkiin…"
"Ja sinne olet sinä ennättänyt."