Kaikki arkut ja lokerot oli avattu ja niiden sisältö oli levitetty pitkin lattiaa. Muudan laatikko, jossa isäni säilytti rahojaan ja papereitaan, oli myöskin tyhjennetty ja sisältö varastettu.
"Miten saan nyt ilmoitetuksi tämän isälle?" sanoi Ville, "tuo roisto on varastanut tavaramme, ja koska molemmat tyrskyveneemme ovat poissa, emme pääse maihinkaan."
"Pääsemmepäs, herra!" sanoi Sam Peters. "Onhan täällä vielä Paistinpannun kanootti, ja hän pääsee kyllä sillä maihin viedäkseen kirjeen isällenne."
"Niin, tuotapa en tullut ajatelleeksikaan. Kutsukaa Paistinpannu tänne!"
Kun Paistinpannu tuli ja huomasi kajuutassa vallitsevan sekamelskan, sanoi hän:
"Tuo perämies näyttää olevankin aivan sellainen roisto kuin olen aina ajatellutkin hänen olevan."
"Sille emme nyt enää mitään mahda, Paistinpannu", sanoi Ville. "Mutta nyt on teidän heti lähdettävä viemään kirjettä kapteenille."
Paistinpannu riensi heti kannelle, ja sillä aikaa kuin Ville kirjoitti kirjettä, laski hän kanoottinsa mereen, |a ottaen Olutpullon toverikseen läksi hän viemään isällemme sanaa Pentlean karkaamisesta ja hänen varkauksistaan.
Olimme määränneet, että Pentleaa oli vahdittava mastojen nokista, ja siihen toimeen pantujen neekerien terävät silmät näkivät, että hän päästyään maihin meni suoraan erääseen suureen taloon, jonka lipputangossa liehui Portugalin lippu. Tyrskyvene oli vedetty maalle, eikä huomattu mitään merkkiä, että hän olisi aikonut palata laivaan jälleen.
Niin pian kuin Paistinpannu oli lähtenyt, aloimme järjestää tavaroita ja huomasimme melkein heti, että Pentlea paitsi varkauksiaan oli tehnyt vielä muutakin pahaa, sillä laivan kronomeetteri ja ilmapuntari olivat molemmat särjetyt. Sitäpaitsi oli hän vienyt mennessään Camacholta saadut kultarahat ja suuren summan englantilaisia puntia, joita isäni oli säilyttänyt laatikossaan.