Ville ei tietysti voinut sanoa enää mitään, vaan palasi huoneeseemme, jossa muutamista avatuista tavarapaaluista valitsimme erilaisia vaatekappaleita Dahomeyn kuninkaalle ja rannikon päällikölle. Jack Adams, joka oli tullut meitä auttamaan, sanoi kuultuaan tapahtumasta:

"En ymmärrä tätä ollenkaan, sillä kapteeni Baldwin ei ole ennen milloinkaan luvannut perämiehen poistua laivasta sillä aikaa kuin hän itse on maissa ja erittäinkin Whydahin laisessa paikassa."

"Tiedän sen, Jack", sanoi Ville, "mutta mitä minä voin tehdä, sillä kapteenin ollessa poissa laivasta on minun toteltava Pentlean määräyksiä."

"Aivan oikein, mutta tehän voitte lähettää kirjeen kapteenille."

"Sen voin todellakin tehdä."

Hän lähti heti kajuuttaan kirjoittaakseen kirjeen isällemme, mutta nähdessään Villen menevän sinne Pentlea kiiruhti sanomaan: "Mitä teillä on siellä tekemistä, menkää työhönne!" Ja vähän myöhemmin lähetti hän Villen ja minut mastojen ylimmäisille raaoille tarkastamaan sen rikausta, kestäisikö se vielä, kuten hän sanoi.

Ollessamme tuolla ylhäällä laskeutui hän veneeseen, johon hän oli antanut sijoittaa neljä paalua kallisarvoisia vaatteita, ja soudatti itsensä maihin aivan eri taholle kuin missä tuo varastopaikka oli, mihin isäni oli mennyt.

Niin pian kuin olimme kadottaneet hänet näkyvistämme laskeuduimme kannelle ja menimme kajuutalle, mutta sen ovi olikin lukittu. Lähetimme sanan stevartti Warspitelle, joka kertoi Pentlean lähettäneen hänet keulaan, kun hän oli tullut kysymään, haluaisiko Pentlea jotakin ennen maihin lähtöään.

Emme ymmärtäneet oikein miten menetellä, sillä Pentlea oli varmasti ottanut kajuutan avaimen mukaansa, ja kuten olimme huomanneet, ei hänen aikomuksensa ollut ollenkaan mennä tapaamaan isäämme. Ahdingossamme kutsuimme Jack Adamsin ja Sam Peterin luoksemme neuvottelemaan ja hetkisen tuumailtuamme päätimme, että minä laskeutuisin köyttä myöten laivan peräpuolelle ja koettaisin ikkunoista katselemalla saada selville, mitä kajuutassa oli tapahtunut. Kurkistaessani sisään huomasin, että kaikkien hyttien ovet olivat lukossa, mutta kajuutassa olevat arkut oli nähtävästi avattu ja tutkittu.

Koetin tunkeutua sisään eräästä ikkunasta, mutta huomattuani olevani liian suuri mahtuakseni siitä käskin Villen hinata minut jälleen kannelle, ja päästyäni sinne ilmoitin tutkimukseni tulokset. Ajattelimme nyt olevan parasta särkeä kajuutan ovi, ja sitten kuin kirvesmies Stentall oli hakenut työvälineensä, pääsimme pian sisään huoneeseen, jossa oli paljon suurempi sekamelska kuin ikkunasta olin voinut nähdä.