"No olkoon! Otan kolmekymmentä miestä ja kaksi työnjohtajaa, mutta sinun on järjestettävä, että miehet keittävät itse ruokansa."
"Hyvä on! — Kuulehan, Märssyraaka, valitse sinä kymmenen miestä, ja sinä, Billy Barlon, myöskin kymmenen. Minä valitsen sitten loput."
Paistinpannu sai pian molempine työnjohtajineen nuo kolmekymmentä miestä valituiksi ja järjestetyiksi kannelle. Isäni käski minun kirjoittaa miesten nimet muistiin, sitten kuin hän oli ne tarkastanut ja saanut varmuuden, etteivät ne sairastaneet mitään tarttuvaa tautia.
Lukija voinee jo tähän asti kuulemistaan nimistä päättää, miten hullunkurinen tuosta nimiluettelosta tuli. Miesten joukossa olivat ensimmäiset Märssyraaka ja Billy Barlon, nuo molemmat poosut ja tyrskyveneiden tulevat ohjaajat, sitten vanha tuttavamme Olutpullo, Kaksi Lyöntiä, Billy Pöljä, Liverpoolin Jaakko, Bristolin Tomi, Sunnuntai, Meksikon Jussi ja Pieni Billy, joka oli melkein seitsemän jalan pituinen. Niin pian kuin heidät oli valittu ja nimet kirjoitettu muistiin, alkoivat he työskennellä, ja Halkaisija poistui laivasta saatuaan pienen lahjan ja lasillisen rommia.
Nuo molemmat tyrskyveneet nostettiin niitä varten rikattuihin taavetteihin. Laivan keskiosan ja päivänsuojan harjanuorien toiselle puolelle levitettiin myöskin päivänsuoja, ja pian esiintyi Petrel täydellisessä afrikkalaisessa asussaan. Tavaraluukkujen kummallakin puolella olevat terikat pantiin kuntoon kuormittamista ja purkamista varten, ja Paistinpannun vene kiinnitettiin keulaan ankkuriketjun alapuolelle.
Neekerit valmistivat keittopaikan itselleen eräästä suuresta ja matalasta hiekkaa täynnä olevasta laatikosta, johon he voivat sytyttää tulen keittääksensä riisinsä, joka oli heidän pääruokansa. Sen lisäksi saivat he vielä keksiä ja pienet määrät suolattua kalaa ja sianlihaa, joita oli otettu laivaan erikoisesti heitä varten.
Niinpian kuin kaikki oli saatu järjestykseen ja neekerit jaettu vahteihin, nostimme ankkurin purjehtiaksemme Whydahiin, seuraavaan määräpaikkaamme, jonne saavuimmekin mitään sen kummempaa tapahtumatta.
Miehistön englantilaisen osan tehtäväksi jäi nyt pääasiallisesti purjeiden hoito ja kaikki muutkin helpot työt. Paitsi noita töitä saivat he pitää perää ja luodata, missä työssä joku neekeri aina auttoi luotaajaa, kiskoen luodin aina laivaan, sen jälkeen kuin toinen oli sen heittänyt.
Whydahiin oli ennen meitä saapunut neljä tahi viisi laivaa, joiden joukossa oli eräs Länsi-Afrikan eskaaderiin kuuluva priki. Heti kun olimme ankkuroineet, läksi isäni maihin toisella tyrskyveneellä, jota Märssyraaka ohjasi tapaamaan asioimiston hoitajaa, jonka kanssa hän oli liikesuhteissa. Ville ja minä saimme jäädä laivaan valitsemaan tullimaksuksi Dahomeyn kuninkaalle meneviä tavaroita sekä erottamaan sopivimmat lahjat Whydahin päällikölle.
Noin puoli tuntia isäni lähdön jälkeen käski Pentlea miehittää toisenkin tyrskyveneen sanoen lähtevänsä myöskin maihin. Tämä hämmästytti Villeä kovasti, sillä hän liesi, että isäni piti hyvin tärkeänä ensimmäisen perämiehen oloa laivassa silloin kun hän itse oli maissa. Ville uskalsikin senvuoksi huomauttaa siitä Pentlealle, joka myönsi Villen olevan oikeassa, mutta koska hänellä oli tärkeätä asiaa maihin, oli kapteeni luvannut hänen käväistä siellä.