"Huomenta, kapteeni, mitä haluatte?"
"Miksi ei teidän veljenne ole saapuvilla? Tiedättehän, etten suvaitse varkauksia laivassani, ja useimmat teikäläiset ovat varkaita."
"Paistinpannu meni hakemaan hunajaa maaseudulta. Kun näin teidän lippunne, lähetin erään pojan viemään hänelle sanaa, että Petrel on saapunut."
"Hyvä! Käskekää nyt noiden miesten olla siivosti. Ajakaa kaikki muut pois, paitsi Paistinpannun ja teidän omat miehenne."
"Kyllä, herra", vastasi Halkaisija, ja kutsuttuaan Olutpullon ja muutamia muita miehiä avukseen ajoi hän kaikki liiat neekerit veneisiin, joissa ne seurasivat laivaa, kunnes se ankkuroi.
Halkaisijan miehet kiinnittivät purjeet, rassasivat raa'at nelikulmaan ja selvittivät köydet nippuihin, ja juuri kun he olivat lopettaneet, ilmestyi Paistinpannu itsekin laivaan. Hän oli pukeutunut jonkinlaiseen juhla-asuun voidakseen esiintyä arvonsa mukaisesti. Korkea, riikinkukon sulilla koristettu hattu oli ylpeästi kallellaan, raitainen paita ja merimieshousut olivat moitteettomat, ja kaulan ympärille kiedotusta messinkiketjusta riippuva levy kirjoituksineen "Kapteeni Baldwinin neekerien päällikkö Paistinpannu" näytti ylpistyttävän häntä hirveästi.
"Päivää, Paistinpannu!" sanoi isäni. "Miksi et ollut paikoillasi laivan tullessa?"
"Olen pahoillani, herra, mutta minulla on tuolla maalla moni tila ja kolme vaimoa, jotka valmistavat paljon makeata ruokaa."
"Vai niin. Kutsu nyt miehesi laivaan, että saan valita niistä kelvollisimmat."
"Hyvä; näin, että teillä on kaksi tyrskyvenettä. Niihin tarvitaan kymmenen miestä kumpaankin ja työnjohtajat — yhteensä siis kaksikymmentä miestä ja kaksi työnjohtajaa veneitä varten. Sitten tarvitsen vielä kymmenen miestä laivaan ja kolme kokkia."