"Paistinpannu on matkustanut sisämaahan vähäksi aikaa, herra."
"Miksi hän matkusti juuri silloin, kun Petrelin piti saapua?"
"Ah, hän ei tiennyt Petrelin tulosta, mutta parin kolmen tunnin kuluttua saa hän sen nyt kuulla."
"Mutta parissa kolmessa tunnissa varastavat nuo miehet laivani tyhjäksi."
"Huomaan, ettette pidä sellaisesta. Mutta ennenkuin Paistinpannu ennättää saapua työnjohtajaksenne, voitte käyttää minua sillä aikaa siihen toimeen."
"Sinuako, Olutpullo? Miehet eivät tottele sinua."
"Hyvin mahdollista herra, etten kykene estämään varkauksia, mutta Paistinpannun veli, Halkaisija, kykenee kyllä poosuksi. Hän on hyvä puhumaan ja voi estää varkaudet heti."
"No hyvä. Kutsu tuo Halkaisija tänne. Missä hän on?"
"Tuolla kanootissa", vastasi Olutpullo hypäten samalla mereen ja uiden erään kanootin luo, jonka keskellä eräs solakka neekeri istui kahden muun neekerin kuljettaessa venettä eteenpäin.
Niin pian kuin Olutpullo oli ilmoittanut tuolle miehelle, että kapteeni haluaa puhutella häntä, soudatti hän veneensä laivan sivulle, tarttui ankkuriketjuun ja heilautettuaan itsensä verkon yli tuli isäni luo ottaen päästään melko korkean ja pahasti rypistyneen hatun, joka oli hänen ainoa vaatetuksensa lukuunottamatta vyötäreiden ympärille käärittyä huivia, ja sanoi: