MIELENKIINTOINEN KESKUSTELU.
Muutamia päiviä myöhemmin alkoi orjien ottaminen laivaan. Ne tuotiin alukseen noin kuusimiehisissä joukoissa, ja nuo molemmat amerikkalaiset perämiehet sijoittivat ne heti ruumaan. Camacho ja Pentlea tulivat vain harvoin laivoihin. Vihdoin muutamana iltana kuulin noiden molempien perämiesten keskustelevan keskenään ja sanovan, että Petrel oli eräässä joen toisessa haarassa noin kymmenen peninkulman päässä. He kertoivat, että Pentlea ja Camacho olivat taivuttaneet Okopan lähettämään sanan isälleni, että hänellä oli paljon lastia varattuna hänelle, ja samalla ilmoittamaan, että isäni pitäisi purjehtia niemen ympäri ja ankkuroida hänen kylänsä edustalle, joka sijaitsi noin penikulman ylempänä tätä poukamaa, johon nämä molemmat kuunarit olivat sijoittuneet.
Kuulin sitten Silaksen lisäävän: "On suoraan sanoen synti ja häpeä ryövätä tuon miehen priki ja ajaa hänet maihin täällä, jossa hän varmasti kuolee."
"Miten niin?" kysyi hänen toverinsa. "Eikö hän voi elää maissa samalla tavalla kuin Camacho ja Pentleakin?"
"Se on aivan toinen asia. Camacho omistaa täällä suuren talon ja voi epäilemättä elää hyvin, mutta tuo musta paholainen, Okopa, ei salli kenenkään valkoisen miehen oleskella täällä, ellei hän voi jotenkin hyötyä hänen kustannuksellaan."
"Ah, Silas, et sinäkään näytä pitävän enemmän tästä sikamaisesta hommasta kuin minäkään. Mutta mitä voimme tehdä?"
"Tehdäkö, Rube. Emme mitään. Jos me vastustamme sanallakaan Pentleaa tahi Camachoa, on niillä heti tikarit ja pistoolit valmiina, jolloin meidän vastustuksemme loppuu lyhyeen."
"Kuulehan, Silas, minulla on eräs suunnitelma, jolla voimme estää tuon tapahtumasta ja pettää nuo meitä muka viisaammat."
"Millainen sitten? Kerro se minulle heti!"
"Tuo kapteenin poika, tiedäthän hänet, ei ole mikään pölkkypää, sillä hän on aina niin kirotun tyyni. Kun priki tulee tänne, annamme hänen paeta sinne."