Liukuessani varustusten sivu näin tulen tuikkivan niiden ampuma-aukoista ja tultuani kauemmaksi näin joen kummallakin rannalla suuria kyliä. Sitten alkoi virta kaveta hyvin nopeasti ja noin pari tuntia ajelehdittuani tarttui kanoottini eräälle joen etelärannalla olevalle matalikolle. Poukama, jossa kuunarit olivat olleet, oli joen pohjoisrannalla. Olin hirveästi viluissani, ja koska olin vaatteitta eikä minulla ollut minkäänlaista keinoa sytyttää tulta, tein sen, mikä luullakseni sellaisissa olosuhteissa olikin paras mahdollinen. Kaivoin nimittäin kuopan nousuveden rajan yläpuolella olevaan kuivaan hietaan ja pistäydyin sinne. Vuoteeni oli pehmyt ja lämmin, ja pian vaivuin raskaaseen uneen.
IX.
ALKUASUKASTEN JOUKOSSA.
Kun heräsin, paistoi aurinko ja kuulin ääniä läheisyydestä. Katsoessani varovaisesti sinnepäin, näin suuren joukon nuoria naisia ja tyttöjä tulleen joen rannalle täyttämään vesipullojaan. Työskennellessään he nauroivat ja leikkivät. Ajattelematta ollenkaan mitä tein, nousin seisoalleni ja huudahdin, jolloin he heti sieppasivat pullonsa ja huudettuaan varoitukseksi piiloutuivat pensaihin.
Katsoessani ympärilleni näin, että tuon leveän tien vieressä, jota myöten he olivat tulleet, oli kapeampikin polku. Lähdin kulkemaan sitä ja pian kääntyivät muutamat noista pakolaisista ympäri ja nähtyään, ettei minulla ollut aseita, tulivat minua kohti. Eräs, joka nähtävästi oli rohkeampi kuin toiset, koski minuun huutaen samalla jotakin tovereilleen, jotka purskahtivat nauramaan. Sitten kokoutuivat he kaikki ympärilleni katsellen hämmästyneenä tukkaani ja ihoani, jotka pitkäaikainen vedessäolo oli muuttanut melkein luonnollisen värisiksi.
He puhua pärpättivät hirveästi ja tekivät minulle luultavasti paljonkin kysymyksiä, joihin en kyennyt vastaamaan, koska en ymmärtänyt sanaakaan heidän kielestään. Huomattuaan, etteivät he saaneet tietää mitään minulta, läksi pari juoksemaan polkua jonnekin muiden istuutuessa ympärilleni ja viittaillessa, että minäkin tekisin samoin.
Odotettuamme noin kymmenen minuuttia palasivat nuo molemmat tytöt neljä miestä mukanaan. Kahdella miehellä oli vanhat piilukkoiset pyssyt ja kahdella pitkät keihäät, joilla he viittasivat minua nousemaan seisoalleni, ja sidottuaan nuoran kaulaani taluttivat he minut erään suuren kylän keskellä olevalle torille.
Kylä oli ympäröity paksuista puunrungoista kyhätyllä aidalla, jonka sisäpuolella oli lukematon joukko matalampien ruokoaitauksien ympäröimiä majoja. Kylän keskellä olevan komean silkkipumpulipuun juurella oli katos, jonka alla oli neljän suuren rummun ympäröimä karkeasti veistetty ja sanomattoman suuri epäjumalankuva. Taluttajani veivät minut tuohon suojaan ja pakottivat minut istuutumaan niin, että eräs katon kannatinpylväs tuli lalkojeni väliin. Sitten sitoivat he nilkkani yhteen ja köytettyään vielä kätenikin selkäni taakse saivat he minut niin varmasti kiinni, että minun oli mahdoton paeta.
Kaikki kylän asukkaat tulivat katsomaan minua ja muutamat lapset, oikeammin pienet mustat lihavat pikkupirut, jotka ensin kovasti pelkäsivät valkoista miestä, tulivat kumminkin rohkeammiksi huomatessaan, etten voinut liikkua. Ne pistivät sormensa silmiini ja silittivät tukkaani, mikä niistä näytti tuntuvan hyvin hauskalta, ja hieroivat ihoani nähdäkseen oliko valkoinen oikea värini vaiko ei. Niiden vanhemmat nauroivat kakarainsa vehkeille ja hyödyttömille ponnistuksilleni saadakseni olla rauhassa.
Luullakseni sain istua siinä uteliaisuuden esineenä melkein tunnin, ennenkuin kuvan ympärillä olevia rumpuja alettiin paukuttaa ja eräs hyvin vanha valkotukkainen neekeri istuutui vieressäni olevalle tuolille. Toinen aivan yhtä vanha mies asettui hänen viereensä ja huomasin selvästi, että kyläläiset kunnioittivat noita molempia vanhuksia hyvin suuresti.