Seurattuamme opastamme noin kymmenen minuuttia Tomin toistaessa tuota iankaikkista "Hyvä on!" huudahdustaan, saavuimme eräässä puunrungoista kyhätyssä aitauksessa olevalle jykevälle portille, josta pujahdimme toiselle puolelle. Huomasin silloin saapuneeni suurelle avonaiselle torille, jossa oli toista kymmentä tuollaista samanlaista epäjumalan kuvaa kuin ensimmäisessäkin kylässä. Niillä oli jokaisella oma katoksensa, ja sitäpaitsi oli siellä vielä muutamia pieniä majoja, joissa niitä palvelevat papit, joista oppaamme oli yksi, asuivat. Paikan keskellä oli toinen aitaus, jonka sisäpuolelta näkyi hyvin suuri maja. Viitattuaan siihen sanoi Tom: "Jumalien asunto", osoittaen siten osaavansa enemmänkin englanninkieltä kuin "Hyvä on."
Eräs noista majoista luovutettiin heti Tomille ja minulle. Tom koetti saada minut ymmärtämään paneutumalla pitkäkseen ja ollen nukkuvinaan, että meidän oli jäätävä sinne yöksi odottamaan hänen isäänsä, jonka hän sanoi tulevan. Koska maja näytti puhtaalta ja mukavalta ja koska siellä oli ruovoista valmistettu vuodekin, en vastustellut, vaan heittäysin heti sille pitkäkseni ja nukuin pian sikeään uneen, sillä olin äärettömästi väsynyt.
X.
PAPPIEN LUONA.
Herättyäni huomasin Tomin valmistaneen minulle syötäväksi jonkinlaista velliä, jossa uiskenteli hyvin tikkuisesta ja melko täyttävästä hyvänmakuisesta vanukkeesta valmistettuja kokkareita. Kuten sittemmin näin, valmistettiin tuota vanukasta kypsymättömistä kasviksista, jotka ensin keitettiin ja sitten survottiin. Palanpainimeksi kaivoi hän jostakin esille pullollisen "jämerää" eli katajaviinaa, jota hän kehui äärettömän hyväksi. Kun en halunnut juoda sitä tippaakaan, ihmetteli hän kovasti ja tasasi sen pappien kanssa, joilla ei näyttänyt olevan mitään epäilyjä alkohoolijuomain käytön suhteen. Olin nyt täydellisesti toipunut ja halusin katsella hieman ympärilleni. Tutkiessani majaa löysin sieltä pyssynkin ja kysyin Tomilta, saisinko ampua sillä jotakin.
Kuultuaan pyyntöni rupesi hän keskustelemaan pappien kanssa innokkaasti ja sanoi vihdoin: "Hyvä on, lähtekäämme", ja vietyään minut aitauksena olevasta portista sen ulkopuolelle läksi hän edelläni erään puuttoman suon yli vievää polkua pitkin läheisyydessä olevan joen rannalle. Joessa oli paljon sorsia ja muita vesilintuja. Onnistuin ampumaan muutamia, vaikka pyssy olikin vanha yksipiippuinen piilukolla varustettu haulikkorämä. Tom juoksi aina noutamaan linnut minulle ollen iloissaan kuin koulupoika. Kun hän sitten sattui huomaamaan erään parven, jossa oli toistakymmentä sorsaa, viittasi hän minulle, että ampuisin sen keskelle. Täytin hänen pyyntönsä ja tapoin yhdellä laukauksella kolme ja haavoitin neljää muuta. Tom hyppäsi heti virtaan noutamaan niitä. Seurasin jännitettynä, kun hän ahdisti erästä haavoittunutta sorsaa ja säpsähdin senvuoksi kovasti, kun takaani äkkiä pyrähti muutamia sorsia lentoon. Pyörähdettyäni katsomaan näin suuren, ainakin noin parikymmentä jalkaa pitkän python-käärmeen kiemurtelevan noin kolmen jalan päässä minusta.
Pyssyni ei ollut latingissa, ja senvuoksi tartuinkin sen piippuun molemmin käsin voidakseni iskeä käärmettä päähän, kun se äkkiä laskikin päänsä maahan ja alkoi madella tiehensä. Huusin Tomille, joka tuli juosten sorsat kädessään ja nähtyään käärmeen sanoi: "Sehän on jumaliemme jumala", ja viittasi minua palaamaan kylään heti.
Kulkiessamme kylään päin seurasi käärme meitä. Peläten tuota suurta matelijaa riensimme kylään niin nopeasti kuin suinkin, mutta käärme seurasi meitä sinnekin. Kun papit näkivät käärmeen, eivät he näyttäneet ollenkaan säikähtävän, vaan tulivat päinvastoin hyvin iloisiksi, ja sillä aikaa kuin toiset pärisyttivät rumpuja ja puhalsivat torviin, avasivat muut tuon sisimmäisen aitauksen portin ja käärme mateli suoraan sinne. Käytin tilaisuutta hyväkseni katsoakseni sinne ja näin koko aitauksen olevan täynnä suuria käärmeitä, joista ei kumminkaan yksikään ollut niin kauhea kuin tuo hirviö, joka oli säikähdyttänyt minut melkein kuoliaaksi.
Niin pian kuin käärme oli sisäpuolella, sulkivat papit portin ja ympäröityään Tomin alkoivat kysellä häneltä kysymästä päästyäänkin. Hänen vastauksensa näyttivät ilahduttavan heitä kovasti ja he heittivät kaikki ampumani sorsat käärmeille ruoaksi. Tuolle uudelle tulokkaalle olivat he varanneet vuohen, joka, huolimatta sen toivottomista ponnistuksista, työnnettiin aitaukseen, jossa python heti hyökkäsi sen kimppuun ja puristettuaan sen ruumiillaan melkein muodottomaksi möhkäleeksi valmistautui nielemään sen.
Kiipesin aidan harjalle katselemaan tuota toimitusta, jota Tomkin tarkasteli sanoen aina silloin tällöin "Hyvä on!" Silloin kuulin samanlaista huutoa kuin millä Tomkin oli ilmoittanut tulomme, ja Tom hyppäsi heti viereltäni maahan sanoen: "Isä tulee!"