Menin Tomin ja erään papin kanssa Hararua eli Jack Spratia vastaan. Tämä kertoi olleen mainion asian, että olin heti lähtenyt kylästä, sillä Okopa oli lähettänyt miehiä kysymään, missä tuo valkoinen mies oli, joka oli tullut kylään sinä aamuna.
"Kuinka he voivat saada sen niin pian tietää?" kysyin minä.
"Kysyä nyt sitä, sillä eihän sellainen voi pysyä salassa. Toinen kertoo toiselle, ja niin edespäin, kunnes asia on jokaisen tiedossa."
"Mitä minun on tehtävä? Pelkäättekö Okopaa?"
"Okopa ei muuten välittäisi koko asiasta, mutta nuo orjakauppiaat ovat uhanneet häntä, että ellei hän toimita sinua heille takaisin, ampuvat he tykeillään hänen kylänsä raunioiksi. Kerroin heille senvuoksi, milloin tulit kyläämme ja ilmoitin antaneeni sinulle vaatteet, ruokaa ja makuupaikan. Mutta sitten valehtelin, etten löytänytkään sinua enää tullessani sinua herättämään, koska olit karannut kuin varas."
Tämä kuulosti minusta omituiselta, sillä olihan Hararu luullessaan minua espanjalaiseksi ollut vähällä mestauttaa minut, mikä ei lainkaan osoittanut hänen pelkäävän espanjalaisia, ja minä sanoinkin sen hänelle.
"Tuo on kyllä totta, mutta aikoessani mestauttaa sinut en tiennyt, että joella oli espanjalaisia laivoja. Luulin sinua joksikin haaksirikkoutuneeksi, siinä kaikki."
"Mutta nythän voivat nuo espanjalaiset", sanoin minä, "jos he nyt haluavat minut haltuunsa, ymmärtää, etten voi kulkea viidakoissa yksinäni ja saavat niin ollen pian selville, missä oleskelen."
"Niin kyllä", vastasi Jack Sprat, "ja senvuoksi saapikin poikani heti, kun kukko on laulanut, viedä sinut kauas täältä, etteivät hakijat, jos nyt sellaisia tänne ilmestyy, löydä sinua."
Olin kylliksi viisas tyytyäkseni tähän, ja kun me olimme saapuneet pappien kylään, vietiin Hararu heti katsomaan tuota suurta käärmettä, joka nyt oli niellyt pukin ja nukkui. Hän tuli luokseni sanoen minun olevan jonkun mahtavan voiman suojeluksessa, koska ei käärme ollut hyökännyt kimppuuni.