Tom ei unhottanut kumminkaan hankkia minulle ruokaa ja paikkaa, jossa voin nukkua. Alistuin senvuoksi katselemaan noiden orjuudesta vapautettujen ihmisten huvituksia. He olivat nyt, sen sijaan että olisivat olleet vankeja, joiden olisi ollut pakko elää alituisessa pelossa tulla lähetetyiksi pois maastaan ystäviensä ja omaistensa luota, vapaat ja onnelliset, jota vastoin nuo, jotka olivat ryöstäneet heidät ja heidän toverinsa, oli nyt kahlehdittu jaloista puupölkkyihin ja sidottu nuorilla kaulasta yhteen. Kylän kaikki lapset ja naiset ivasivat ja uhkailivat heitä.
Jonkun ajan kuluttua käski päällikkö, jonka nimen Tom sanoi olevan Karema, neuvonantajiensa, vaimojensa, rumpaliensa ja soittajiensa kokoontua torille. Ne ryhmittyivät puoliympyrään hänen ympärilleen, jolloin muu kansa vetäytyi hieman taaksepäin, niin että he jäivät yksikseen aukeaman keskelle. Nyt pärisytettiin rumpuja ja soitettiin torvilla noin parikymmentä minuuttia, ja vaikka minusta heidän soittonsa kuulostikin kaikkea muuta kuin sopusointuiselta, näyttivät sekä kuulijat että soittajat olevan hyvin tyytyväiset.
Mutta kesken kaikkea nosti Karema kätensä, jolloin soitto lakkasi. Hän hyppäsi seisoalleen ja alkoi kiihkeästi puhua, kulkien edestakaisin ja huitoen käsillään. Aina silloin tällöin hänen keskeyttäessään pärisytettiin rumpuja ja torvensoittajat puhalsivat pitkään ja kimeästi, ja kaikki läsnäolijat huusivat: "Eh-a-a-a-a-n! Karema! Eh-a-a-aa-n!" ilmaistakseen hyväksyvänsä hänen puheensa.
Vihdoin Karema lopetti ja vaipui hengästyneenä istumaan tuoliinsa. Silloin Tom ja muut veneemme miehet hyökkäsivät esiin huitoen käsillään ja aloittaen hurjan sotatanssin, johon Karemankin miehet yhtyivät. Miesten liikkeet ja huudot ja rumpujen ja torvien pärinä muodostivat kummallisen ilmenäytelmän. Hämmästyin nähdessäni, että Tomkin, jota olin luullut jokseenkin sivistyneeksi, käyttäytyi yhtä hurjasti ja mielettömästi kuin nuo toisetkin.
Tällaista menoa jatkui tunnin tahi pari. Nuo hurjistuneet tanssijat tempasivat minutkin silloin tällöin mukaansa kiidättäen minua ympäriinsä tahi kantaen minua olkapäillään, jolloin Tom kiljui kuin mieletön: "Englantilainen on hyvä mies!" Olin iloinen, kun tämä vihdoinkin loppui, sillä miehet väsyivät viimein niin, etteivät enää jaksaneet.
Tom oli nyt nähtävästi tanssinut kaiken alkoholin ja hurjuuden ruumiistaan ja vei minut Kareman majaan neuvottelemaan päällikön kanssa, miten voisin päästä maasta pois.
Kareman maja oli erään erikoisaitauksen keskellä, ja hänen vaimojensa pienemmät majat oli sijoitettu pitkin aidan vieriä. Maja oli muurattu siististi savesta ja katettu oljilla. Siellä oli muutamia yksinkertaisia tuoleja nähtävästi arvokkaimmille vieraille. Koska olin valkoinen mies ja hänen vieraansa, käskettiin minutkin istuutumaan sellaiseen. Karema itse paneutui pitkäkseen nurkassa olevalle ruokovuoteelle ja rupesi vetelemään haikuja kokospähkinän kuoresta tehdystä kaislavarrella varustetusta vesipiipusta. Tom istuutui eräälle huolellisesti valmistetulle tyylikkäälle jakkaralle.
Tom puhui kauan ja, kuten näin, vakaumuksella. Karema, maaten mukavasti vuoteellaan, tuprutteli vakavasti piippuaan puhaltaen aina silloin, kun Tom erityisesti korosti jotakin, suuria savupilviä ja myrähdellen hyväksymisensä tahi paheksumisensa merkiksi.
Kun Tom vihdoin lopetti, vastasi Karema yhtä pitkästi ja monimutkaisesti, ja Tomin selityksen mukaan oli hänen puheensa sisältö tällainen: — Karema oli hyvin ylpeä ja mielissään, että valkoinen mies oli tullut vierailemaan hänen luokseen, koska se enensi hänen merkitystään naapuriheimojen päälliköiden silmissä, mutta hän ei voinut päästää minua pois maastaan, koska hänen kilpailijansa silloin voisivat myöskin kerskata nähneensä valkoisen miehen. Hän sanoi senvuoksi välttämättömyyden pakosta jyrkästi hylkäävänsä Tomin ehdotuksen, että Tom ja minä matkustaisimme maitse eräälle suurelle joelle, johon valkoisten kauppiasten oli tapana tulla. — Otaksuin hänen tarkoittavan, koska nyt olimme Ogowain rannalla, joko Gaboonia tahi Kongoa.
Käskin Tomin jälleen pyytää Karemalta, että tämä sallisi minun lähteä, sillä aikomukseni ei ollut jäädä ikuisiksi ajoiksi Afrikaan, vaan päästä jälleen omaan maahani omien kansalaisteni luo.