Tom täytti pyyntöni, mutta Karema hylkäsi jyrkästi rukoukseni saada poistua hänen maastaan. Hän sanoi pitävänsä minusta niin hyvää huolta kuin omasta pojastaan, niin kauan kuin tulisin olemaan hänen luonaan, mikä ei suinkaan tulisi kestämään ikuisesti, sillä varmasti, sanoi hän, tulee jonakin päivänä joku englantilainen laiva joen suulle, jolloin voin matkustaa tarvitsematta antautua pitkän maamatkan rasituksille ja vaivoille alttiiksi.
Ajateltuani hänen ehdotustaan, tuntui se minusta parhaalta mahdolliselta näissä olosuhteissa. Ehkä isäni tapaa jonkun sotalaivan ja lähettää sen rankaisemaan Okopaa, koska tämä oli uskaltanut hyökätä Petrelin kimppuun. Voisin silloin ehkä heti matkustaa.
Tuumani tuntui Tomistakin hyvältä, sillä, sanoi hän, vaikka en voinutkaan oleskella hänen isänsä kylässä vaaratta, koska espanjalaiset ja Okopa olisivat luultavasti aiheuttaneet ikävyyksiä, voin olla aivan turvassa Kareman luona, ja senvuoksi oli minun paras hyväksyä hänen tarjouksensa.
Kun Karema kuuli meidän suostuvan hänen ehdotukseensa, murahti hän iloisesti tyytyväisyydestä ja sanoi heti seuraavana päivänä sekoittavansa vertansa kanssani kaikkien kylän asukasten nähden ja siten ottavansa minut omaksi pojaksensa. Hän lupasi myöskin antaa minulle majan omakseni, sekä vaimoja ja orjia viljelemään minulle maata ja keittämään ruokaa.
Kun tämä kysymys oli näin saatu ratkaistuksi, nousi Karema vuoteeltaan ja opasti minut ja Tomin kylän keskellä olevaan vasta valmistettuun aitaukseen, jossa oli uusi ennen käyttämätön maja ja rakennustarpeita toisiin. Sen sanoi hän nyt antavansa minulle, ja luvattuaan lähettää ruokaa ja juomaa entiseen asuntoomme palasi hän jälleen omaan majaansa.
Päästyämme vihdoinkin rauhaan omaan majaamme hiljeni muualta kuuluva melukin vähitellen, sillä kylän asukkaat panivat nähtävästi varhain levolle sinä iltana, väsyneet kun olivat päivän huvituksista. "Nyt ovat kaikki asiat hyvin", sanoi Tom. "Jonkun ajan kuluttua tulee englantilainen laiva teitä noutamaan ja siihen asti voitte elellä täällä kuin Herran kukkarossa."
"Niin kyllä, Tom, mutta ellei tuo englantilainen laiva tulekaan, niin mitä sitten?"
"Ikäviä asioita ei saa ajatella", vastasi Tom, jolle englanninkieli alkoi nyt muistua nopeasti mieleen. Hän kertoi nyt minulle olleensa niin kauan eräässä englantilaisessa laivassa panttivankina kunnes hänen isänsä oli saanut velaksi saamansa tavarat maksetuiksi. Silloin sanoi hän oppineensa puhumaan englannin kieltä täydellisesti.
Mutta siihen tarvittiin kumminkin aikaa, ennenkuin hän voi ymmärrettävästi selvittää minulle, miten tuollainen veren sekoittaminen tapahtuu, ja sanottuani hänelle, etten halunnut mustaa vaimoa, vastasi hän: "Miksi ette? Ellette ota vaimoa, niin kuka keittää ruokanne, sytyttää tulen, kantaa vettä ja tekee kaikki majassanne esiintyvät työt?"
"Niin kylläkin, Tom, mutta voivathan naiset tehdä sen olematta silti vaimojani. Isäsihän antoi minulle niin paljon vaatteita ja helmiä, että voin palkata niillä itselleni palvelijoita."