"Ei, herra, sillä ostoihin menettäisitte pian kaikki helmenne. Paras on ottaa vaimo."
"Mutta, Tom, jos palaan kotimaahani, miten voin viedä sinne mustan naisen, ja mitä hän osaa siellä tehdä?"
"Ah, ellette halua viedä vaimoanne Englantiin, antakaa hänet minulle.
Pidän naisista, ja kun miehellä on monta vaimoa, on hänen hyvä elää."
Koetin turhaan selittää hänelle mielipiteitäni avioliitosta, mutta lopulta hän sanoi: "Kerron Karemalle teidän uskonne olevan sellaisen, ettette saa ottaa vaimoa. Mutta siinä tapauksessa on teidän saatava sitä enemmän orjia."
Koetin selittää hänelle senkin, ettei englantilaisilla ollut tapana pitää orjia, mutta Tom ei ottanut sitä kuuleviin korviinsakaan. Vihdoin päätin mukautua parempaan kahdesta pahasta ja suostua rupeamaan nimellisesti niiden orjien isännäksi, jotka Karema mahdollisesti lahjoittaisi minulle. Kumminkin päätin mielessäni, että poistuessani maasta vapauttaisin ne kokonaan ja palkitsisin hyvin niiden kaikki minulle tekemät palvelukset.
Kun tämä pitkä keskustelumme loppui, oli jo aika mennä nukkumaan.
Jäätyäni yksikseni rukoilin ja heittäydyttyäni nahoille ja matoilla
peitetylle vuoteelleni nukuin pian uneksien kaikenlaisista asioista.
Joskus olin olevinani jälleen Petrelissä ja joskus taasen Pentlean ja
Camachon kynsissä.
Nukuin kauan ja raskaasti. Kun Tom minut herätti, oli aurinko jo korkealla taivaalla ja kaikki järjestetty valmiiksi tuota juhlallisuutta varten, jossa Kareman ja minun oli vahvistettava liittomme verisiteellä.
Pesin korvani ja käteni Tomin minulle tuomassa maljassa, ja tultuani ulos hänen kanssaan majastamme näin kaikkien kylän asukkaitten istuutuneen kyykkysilleen erään avonaisen paikan ympärille, jonka keskelle oli asetettu pari tuolia Karemalle ja minulle voidaksemme istua juhlallisuuden aikana. Heti kun kylän asukkaat huomasivat minut, huudahtivat he riemusta ja siirtyivät hieman syrjään, jotta Tom voi ohjata minut tuolille. Istuuduttuani jäi hän viereeni seisomaan toimiakseen kumminani.
Niin pian kuin olimme asettuneet paikoillemme, tuli Karema hänen majojaan ympäröivästä aitauksesta vaimojensa ja rumpaliensa kanssa. Kaikki hänen seuralaisensa jäivät ympyrän ulkopuolelle lukuunottamatta erästä miestä, jonka piti toimia hänen hommissaan, ja pappia, jonka piti toimittaa tuo veremme sekoittaminen. Papin koko ruumis, kasvot ja käsivarret oli maalattu valkoisiksi ja hän kantoi kaulassaan ja vartalonsa ympärillä lintujen kalloja, antiloopin sarvia, luita ja hedelmien kuoria ja muita esineitä, joissa mahtavien voimien arveltiin asuvan.
Karema istuutui minua vastapäätä olevalle tuolille tarttuen vasemmalla kädellään minun oikeaan ja oikealla minun vasempaan käteeni. Tom ja Kareman kummi asettuivat taaksemme, Tom minun ja tuo toinen mies Kareman tuolin taakse. Piirrettyään ympyrän maahan ympärillemme kohotti pappi käsivartensa päänsä yläpuolelle aloittaen yksitoikkoisen laulun, johon ympärilläistujat silloin tällöin yhtyivät.