Seuraavana aamuna pääsimme jo hieman harvempaan metsään ja hajaannuimme hakemaan riistaa. Heti kun olimme eronneet toisistamme, kuulin äänekästä rasahtelua eräästä läheisyydessä olevasta pensaikosta, ja melkein heti syöksyi suuri antilooppi sieltä tiemme poikki koettaen pudistaa pois hartioilleen hypännyttä leopardia. Yhtä pian kuin ennätin sitä ajatella lensi pyssykin poskelleni ja kuula sattui leopardin kylkeen.
Se laski heti saaliinsa irti ja läksi tulemaan minua kohti. Koska pyssyni nyt oli tyhjä, laskin sen maahan aikoen tarttua keihääseeni, jonka olin pannut syrjään silloin kun ammuin, mutta en voinut löytää sitä. Kuullessani Fumon, jonka huomion ampuminen oli kiinnittänyt, minulle huutavan: "Juokse, Frank, juokse!" otin jalat alleni leopardin seuratessa minua kintereillä.
Juoksin paria toveriani kohti, joilta toivoin saavani keihään ja joiden avulla luulin voivani kääntää asiat hieman toisin päin, kun kuulin takaani murinaa ja huutoja. Pyörähdettyäni katsomaan huomasin urhoollisen Fumon hyökänneen leopardin kimppuun keihäineen, mutta jostakin syystä ei hänen pistonsa ollutkaan onnistunut ja raivostunut peto oli syössyt hänen kimppuunsa silloin kun hän oli kääntynyt paetakseen ja iskenyt hampaansa ja kyntensä hänen perälihaksiinsa.
Siepattuani keihään lähinnä olevalta mieheltä sinkautin sen leopardia kohti ja lävistin sen kupeen. Peto päästi heti otteensa irti Fumosta, joka kaatui suulleen veren vuotaessa hänen haavoistaan, ja kääntyi uusia vihollisiaan vastaan. Löydettyäni Fumon ja oman keihääni pistelimme kaikki kolme petoa sen koettaessa temmata meidät maahan. Elleivät kuulani ja keihääni aiheuttamat haavat olisi onneksi heikontaneet leopardin voimia, olisi meille käynyt huonosti taistelussa. Mutta lukuunottamatta paria pientä haavaa, jotka sain ranteeseeni iskiessäni keihääni leopardin rintaan, ei se voinut vahingoittaa meitä muuten. Kuultuaan huutomme tulivat muutkin toverimme juosten, ja heidän avullaan me pian kukistimme vastustajamme.
Niin pian kuin olimme saaneet leopardin hengiltä, kiinnitin huomioni Fumoon, joka oli peloittavassa kunnossa, sillä peto oli repinyt hänen perälihaksensa niin, että luut näkyivät. Koska en ymmärtänyt ollenkaan, miten hänen kauheat haavansa olisi pitänyt sitoa, leikkasin suuria lihapalasia leopardista ja peitettyäni niillä haavat sidoin ne niin hyvin kuin osasin. Sitten oli meidän pakko rakentaa pieni maja hänen ympärilleen, koska hän ei sietänyt liikuttamista. Käsivarteni oli kumminkin niin kipeä saamistani haavoista, etten voinut auttaa tovereitani, ja istuuduin senvuoksi Fumon viereen hoitamaan häntä. Toisten hakatessa polttopuita ja raivatessa leiripaikkaa, menivät toiset hakemaan riistaa ruoaksemme.
Fumo-raukka! En tiedä, mitä olisimme voineet tehdä hänen hyväkseen, jos meillä olisi ollut kirurgisia tietoja ja hyviä sidetarpeita. Päiväkausia pysyi hän aivan samanlaisena tulematta paremmaksi tahi nähtävästi huononemattakaan. Otaksuin senvuoksi olevan parasta lähettää sana Karemalle tapahtumasta ja ilmoittaa, että jatkuvan viipymisemme syy oli Fumon kykenemättömyys kävellä. Kun puhuin asiasta tovereilleni, hämmästyin huomatessani, että muutamat heistä halusivat jättää Fumon oman onnensa nojaan, koska heistä hänen parantumisensa tuntui mahdottomalta. Meidän oli, sanoivat he, lähdettävä kotimatkalle niin nopeasti kuin suinkin, sillä ilmeisesti oli joku jumala meihin suuttunut.
Tuo ehdotus suututti minua niin, että käskin kaikkien haluavien lähteä, mutta uhkasin kumminkin palattuani ilmoittaa Karemalle, etteivät he ole miehiä, vaan akkoja, joita naiset saavat uhata ja pojat ivailla ja jotka eivät milloinkaan enää kelpaa kunnon miesten tovereiksi sota- tahi metsästysretkille.
Kun olin lopettanut puheeni, nousi Chaka, joka oli nuorin joukosta ja suunnilleen siis minun ikäiseni, seisoalleen ja sanoi: "Kuulkaahan nyt, tuo Frankin puhe oli miehen puhetta. Vaikka kaikki muut lähtisivätkin kotiin, jään minä kumminkin Frankin luo?" Sanottuaan sen istuutui hän jälleen.
Seurasi hetken vaitiolo ja sitten sanoi Wanda: "Olen odottanut niiden sanovan jotakin, jotka haluavat jättää Fumon tänne kuolemaan. Koska Frank halusi jäädä tänne ja samoin Chaka, niin en minäkään, Wanda, halua olla heitä huonompi mies, vaan tahdon auttaa ystäviäni hädän hetkellä. Menkää vain takaisin, mutta päästyänne kylään saatte nähdä, että Karema ottaa teiltä keihäät pois ja pistää kuokan käteenne ja panee teidät työskentelemään vaimojen kanssa pelloilla."
Tähän vetoamiseen ei kukaan vastannut mitään ja pian näimme, miten raukkamaiset toverimme kokosivat vähät tavaransa valmistautuen poistumaan luotamme. Näin nyt, miten omituisesti muuttuvainen neekerin luonto on. Nämä samat miehet olivat muutamia tunteja aikaisemmin olleet valmiit uhraamaan henkensä auttaakseen tuota miestä, jonka he nyt olivat valmiit jättämään kuolemaan yksinään ja hoidotta, kaikki yksinkertaisesti vain senvuoksi, että he olivat jotenkin saaneet päähänsä hänen olevan onnettoman, tahi toisin sanoen, että hänen jumalansa oli hylännyt hänet. Sain todellakin kiittää onneani, että nuo molemmat urhoolliset miehet, Wanda ja Chaka, olivat päättäneet jäädä tovereikseni hoitamaan haavoittunutta ystäväämme. Toverimme, jotka olivat päättäneet lähteä kotiin, eivät viivytelleet valmistuksissaan, ja vaikka he eivät voineetkaan enää sinä iltana kulkea kuin lyhyen matkan, poistuivat he heti, auttamatta edes Chakaa ja Wandaa aidan rakentamisessakaan majojemme ympärille suojaksi petoja vastaan.