"Oikein, Frank! Tee kaikki työsi hyvin aina. Ja vaikka sinulla ei tästä alkaen olekaan juuri tilaisuutta pelata krikettiä, niin muista, että samat edellytykset, jotka tekivät sinusta hyvän kriketinpelaajan, tekevät sinusta hyvän merimiehenkin."
"Ah, rakas isäni", sanoin, "olen niin iloinen nähdessäni teidät jälleen ja tietäessäni pääseväni mukaanne merille. Nyt ei minun tarvitse odottaa kuukausimääriä kuullakseni jotakin teistä ja Villestä."
"Aivan niin. Vien sinut kumminkin omaan laivaani pitääkseni sinua silmällä enkä hemmoitellakseni sinua. Toivon, että sinä, kapteenin poika kun olet, olet esimerkkinä muille aloittelijoille, ja muista, että ensimmäinen opittavasi asia on totella määräyksiä, kysymyksiä tekemättä. 'Tottele määräyksiä välittämättä niiden antajasta!' on erinomainen sananlasku."
"Rehtori Poynter teroitti minulle samaa, vaikkakin hieman erilaisin sanoin. Hänen mielestään oli tottelevaisuus minulle välttämättömin asia."
"Niin, poikaseni, siinä hän oli oikeassa. En ole huomannut sinussa vastustushalua milloinkaan, ja tätisi Fanni sanoo, että kun ei oteta huomioon pikku asioita, olet tottelevaisin poika maailmassa. Merellä kumminkin annetaan sinulle paljon sellaisiakin määräyksiä, jotka tuntuvat hyvin vastenmielisiltä ja kenties usein hullunkurisiltakin. Sinun ei pidä ruveta niitä punnitsemaan, vaan sinun on toteltava heti. Sinun on kuunneltava mitä Ville, joka nyt on jäänyt toiseksi perämieheksi, minä ja ensimmäinen perämies sinulle sanomme. Mutta tuossahan tuo Harrisin kauppa jo onkin! Tule nyt sisään valitsemaan tavaroita!"
Isäni monivuotinen tuttu Harris oli hyvin iloinen tavatessaan hänet, ja vielä iloisemmaksi hän tuli huomattuaan, ettei isäni kitsastellut määrätessään minulle tulevista tavaroista.
Tuntuu hauskalta katsella noita monia tavaroita, jotka hän sanoi olevan välttämättömät merille lähtevälle nuorukaiselle ja jotka, kuten Ville sanoi, jos olisimme ottaneet ne kaikki, olisivat täyttäneet koko prikin. Isäni tuli kumminkin väliin ja vähensi niitä melkoisesti. Sitten kuin kaikki nuo merkitykselliset määräykset sinisestä merimiesverasta valmistetusta puvustani messinkinappeineen, öljyvaatteistani ja merimieshatustani oli annettu, ihastuin äärettömästi saadessani valita kaukoputken, Marryatin keksimät merkkiliput ja neljäkön, jonka käytön isäni käski minulle opettaa niin pian kuin olimme päässeet merelle.
Harrisin kaupasta menimme tuohon laiturin vierellä olevaan taloon, missä täti Fanni odotti meitä valmiine päivällisineen, joka maistuikin minulle erinomaisesti Cliftonista Bristoliin postivaunujen katolla tehdyn matkan jälkeen. Mutta innostukseni saada nähdä niin pian kuin suinkin Petrel pakotti minut melkein heti rientämään erääseen alakerran huoneeseen, jota käytettiin konttorina ja näytehuoneena ja jonka ikkunasta saatoin nähdä laivan.
"Saat katsella sitä pian enemmän kuin kylliksesi, Frank", sanoi tätini minulle. "Istu nyt vain paikoillasi ja syö rauhallisesti päivällisesi. Uskallan sanoa, että tulet monta kertaa tulevilla matkoillasi toivomaan takaisin tähän vanhaan taloon ja ikävöimään näin hyvää ateriaa, johon nyt näytät suhtautuvan niin kärsimättömästi."
"Ehkä olet oikeassa, täti, mutta minä haluan katsella Petreliä. Sen lastia puretaan juuri parhaillaan, ja ah, siellä on niin paljon elefantin torahampaita! Isä, saanko mennä niitä katsomaan?"