39.
Sanotaan, ettei se ole mitään, ettei siinä kärsi, että se on lievä loppu, että sentapainen kuolema on varsin yksinkertainen.
Olkoon! Mutta mitä siis on tämä kuusiviikkoinen tuska ja tämä päivittäinen kuolonkamppailu? Mitä tämän korvaamattoman päivän vaivat, päivän, joka kuluu niin hitaasti ja niin nopeaan? Mitä nämä kidutusportaat, jotka päättyvät mestauslavalle?
Ehkäpä se ei ole kärsimystä.
Eivätkö kärsimystä ole kouristuksetkin, joissa veri pisara pisaralta kuivuu ja järki ajatus ajatukselta hiutuu?
Ja ollaanko varmoja, ettei silloinkin kärsitä? Kuka sen on sanonut? Kertooko tarina katkaistun pään milloin verisenä vierineen mestauslavan reunalle ja sieltä huutaneen joukolle: "Ei tehnyt ollenkaan kipeätä!"
Ovatko sillä tavalla kuolleet koskaan tulleet teloittajia kiittämään ja sanomaan: "Se oli hyvin suoritettu. Säilyttäkää se tapa edelleenkin. Koneisto toimii mainiosti?"
Robespierrekö? Ludvig XVI?…
Ei! Ei mitään! "Vähemmässä kuin minuutissa, vähemmässä kuin sekunnissa on kaikki ohi." — Ovatko he milloinkaan, edes ajatuksissaan, asettuneet sen tilalle, joka on mestauslavalla, hetkellä, jolloin raskas kirves putoo leikkaamaan lihaa, ratkomaan hermoja, katkaisemaan luustoa… Mutta mitä? "puoli sekuntia! kipu on loihdittu pois"… Kauheata!
40.