"Herra pormestari, minä pyydän Teitä nöyrimmästi toimimaan niin, että hallitus panee minut viralta".
Ylen hämmästyksissään avasi herra Madeleine suunsa puhuakseen. Javert keskeytti:
"Sanonette kai, että minä olisin itse voinut pyytää virkaeroa, mutta se ei riitä. Virkaeron pyytäminen on kunniallista. Mutta minä olen rikkonut, minun tulee saada rangaistukseni. Minut pitää erottaa".
Ja pienen vaitiolon jälkeen hän lisäsi:
"Herra pormestari, Te olitte minulle äskettäin ankara syyttä suotta.
Olkaa nytkin ankara, kun on todellista syytä".
"Mutta minkätähden?" huudahti herra Madeleine. "Mitä Te tuolla käsittämättömällä puheellanne oikeastaan tarkotatte? Milloin olette Te käyttäytynyt minua kohtaan rikollisella tavalla? Mitä olette Te tehneet? Mihin Te nyt tähtäätte? Te syytätte itseänne, Te tahdotte eroa…"
"Erottamista", korjasi Javert.
"Erottamista, olkoon. Hyvä. Mutta en ymmärrä koko jutusta mitään".
"Kyllä Te pian ymmärrätte, herra pormestari".
Javert huokasi rintansa syvyyksistä ja jatkoi yhä kylmänä ja murheellisena.