"Herra pormestari, kuusi viikkoa sitten jouduin tuon tyttö-jutun takia raivoihini, minä annoin Teidät ilmi".
"Annoitte ilmi!"
"Pariisin poliisipäällystölle".
Herra Madeleine, joka ei nauranut juuri useammin kuin Javertkaan, purskahti nauruun.
"Te ilmotitte minut pormestariksi, joka tekee vääryyttä järjestysvallalle".
"Entiseksi rangaistusvangiksi".
Pormestari valahti tuhkanharmaaksi.
Javert, joka ei ollut katsettaan kohottanut, jatkoi:
"Siksi Teitä luulin. Jo pitkät ajat olin huomaavinani yhtä ja toista. Sama näkö, tiedustelut, joita Te olitte toimittaneet Faverollesissa, Teidän suunnattomat hartiavoimanne, vanhan Faucheleventin seikka, Teidän ampumataitonne, Teidän hiukan laahustava käyntinne, kaikki tämä oli vahvistavinaan epäilyksiäni. Tyhmyyksiä! Mutta kuten sanottu: minä pidin Teitä eräänä Jean Valjeanina".
"Eräänä…? Mikä olikaan nimi?"