"Elin-ajaksi".
Hän jatkoi niin heikolla äänellä, että sitä tuskin kuului:
"Hänen henkilöstään on siis päästy täysin selville?"
"Selville?" vastasi asianajaja. "Ei siinä ollut mitään selville pääsemistä. Asia oli aivan yksinkertainen. Nainen oli tappanut lapsensa, se on todistettu; oikeus harkitsi, ett'ei teko ollut ennalta mietitty, seurauksena siis vain elinkautinen vankeus".
"Nainenko se siis olikin!" ihmetteli hän.
"Tietysti. Limosinin tyttö. Mitä te sitten tarkotitte?"
"En mitään. Mutta jos kerran juttu on lopussa, niin mistä johtuu, että sali on yhä valaistu?"
"Siellä on esillä toinen juttu, joka alotettiin jo pari tuntia sitten".
"Mikä juttu?"
"Selvä se on sekin juttu! Muuan heittiö, muuan uudistetusta rikoksesta tavattu kaleerivanki oli varastellut. En muista enää nimeäkään. Sillä miehellä sitä on sitten rosvon naama. Vaikka ei minulla olisi muuta todistusta kuin hänen naamansa, lähettäisin minä hänet kaleereille".