Hän kysyi vieläkin kerran: "Jokohan kohta saa ruokaa?"
"Aivan heti", vastasi isäntä.
Poikanen palasi. Hän toi paperilapun takaisin. Isäntä avasi sen hätäisesti, aivan niinkuin se, joka odottaa vastausta. Hän näytti lukevan tarkkaavasti, sitten pudisti hän päätänsä ja jäi hetkiseksi miettimään. Vihdoin astui hän askeleen matkamiestä kohti, joka näytti vaipuneen raskaisiin mietiskelyihin.
"Herra", sanoi hän, "en voi ottaa Teitä huoneisiini".
Mies kohousi puoleksi istualtaan.
"Mitä! Pelkäättekö, ett'en maksa? Tahdotteko, että maksan etukäteen?
Minulla on rahaa, johan sen sanoin".
"Ei vika ole siinä".
"Missä sitten?"
"Teillä on rahaa…"
"On kyllä", sanoi mies.