"Kissa vieköön, herra! Kyllä se on kaksikymmentäkolme frangia."
Vieras laski viisi viiden frangin rahaa pöydälle.
"Menkää hakemaan tyttöä", sanoi hän.
Silloin astui ukko Thénardier keskelle tupaa ja lausui:
"Herra on velkaa kaksikymmentäkuusi souta."
"Kaksikymmentäkuusi souta!" huudahti vaimo.
"Kaksikymmentä souta huoneesta", jatkoi Thénardier kylmäverisesti, "ja kuusi illallisesta. Mitä taas tyttöön tulee, niin siitä täytyy minun hiukan jutella herran kanssa. Jätähän meidät kahdenkesken, eukkoseni."
Eukko Thénardieria häikäisi silloin neron odottamaton salama. Hän tunsi mestarinäyttelijän astuvan näyttämölle, ei virkkanut enää sanaakaan, vaan poistui heti.
Thénardier tarjosi tuolia matkustajalle. Matkustaja istuutui. Thénardier jäi seisomaan, ja hänen kasvoilleen levisi kummallisen säyseä ja vilpitön ilme.
"Herra", sanoi hän, "katsokaas, asia on nyt niin, että minä puolestani jumaloin sitä tyttöä."