"Mitä tämä merkitsee?"
Thénardier vastasi kunnioittavasti:
"Herra, se merkitsee sitä, että minä otan Cosetten takaisin."
Cosette säpsähti ja painui miehen turviin.
Mutta hän vastasi katsellen Thénardieria jyrkästi silmiin ja korostaen erikseen jokaista tavua:
"Te-kö o-tat-te Co-set-ten ta-kai-sin?"
"Niin, herra, minä otan Cosetten takaisin. Antakaahan kun selitän. Olen ajatellut asiaa. Minulla ei totisesti ole oikeutta antaa lasta Teille. Minä olen kunniallinen mies, nähkääs. Tämä pienokainen ei kuulu minulle, se kuuluu äidillensä. Äiti uskoi sen minulle, ja minä voin jättää sen vain äidille. Te ehkä sanotte: Mutta äitihän on kuollut. Hyvä. Siinä tapauksessa voin minä antaa lapsen vain sille henkilölle, joka tuo minulle äidin vahvistaman valtakirjan, missä käsketään jättämään lapsi juuri sille henkilölle. Siitähän emme pääse mihinkään."
Sanaakaan vastaamatta kaivoi mies taskuansa, ja Thénardier näki hänen vetävän sieltä saman rahapussin, josta ne kolme pankinseteliäkin oli lähtenyt.
Kapakoitsija värisi ilosta.
"Hyvä!" ajatteli hän, "pitäkäämme nyt puoliamme. Nyt se aikoo lahjoa meitä!"