Ennenkuin avasi pussin, silmäsi matkustaja ympärilleen. Paikka oli aivan autio. Ei sieluakaan metsässä eikä laaksossa. Mies avasi pussin ja veti sieltä, ei Thénardierin odottamia seteleitä, vaan pienen paperilapun, jonka hän levitti ja jota hän sitten tarjosi kapakoitsijalle, sanoen:
"Olettepa oikeassa. Lukekaa."
Thénardier otti paperin ja luki:
Montreuil-sur-Merissä, 25 päivänä maaliskuuta 1823.
Herra Thénardier.
Jättäkää Cosette tämän kirjelipun tuojalle. Kyllä ne pikku velat maksetaan. Saan täten tervehtiä kunnioittaen.
Fantine.
"Tunnetteko tätä nimimerkkiä?" kysyi mies.
Se oli selvästi Fantinen nimimerkki. Thénardier tunsi sen hyvin.
Sille ei mahtanut mitään. Thénardieria kiukutti tavattomasti kaksi seikkaa: hänen toivomastaan lahjomisesta ei tullutkaan mitään, ja hän oli saanut selkäänsä. Mies lisäsi: