"Voitte ottaa sen paperin valtuutukseksenne."
Thénardier peräytyi hyvässä järjestyksessä.
"Nimimerkki on jotenkin taitavasti jäljitelty", murisi hän hampaittensa välistä. "Mutta olkoon menneeksi!"
Sitten teki hän epätoivoisen yrityksen.
"Herra", sanoi hän, "se on hyvä, koska Te kerran olette se henkilö. Mutta minulle täytyy suorittaa 'ne pikku velat.' Ja siitä karttuukin suuri summa."
Mies kohottautui suoraksi, näppäili sormillaan pölyä kuluneelta hihaltaan ja sanoi:
"Herra Thénardier, tammikuussa laski äiti olevansa Teille velkaa satakaksikymmentä frangia. Te lähetitte hänelle helmikuussa viidensadan frangin laskun. Te saitte kolmesataa frangia helmikuun lopussa ja kolmesataa frangia maaliskuun alussa. Siitä on nyt kulunut yhdeksän kuukautta. Kun laskemme sovitun korvauksen, viisitoista frangia kuukaudelta, karttuu siitä satakolmekymmentäviisi frangia. Te saitte sata frangia liikaa. Jäännös, kolmekymmentäviisi frangia, on Teille hyvitettävä. Minä annoin Teille äsken tuhatviisisataa frangia."
Thénardier tunsi samaa kuin tuntee susi sillä hetkellä, jolloin satimen teräsleuvat iskevät sen jalkaan.
"Kukahan tuo paholainen miehekseen oikein on?" ajatteli hän.
Hän teki saman tempun kuin susi: hän riuhtasihe. Rohkeus oli jo kerran häntä auttanut.