"Herra Nimetön", sanoi hän päättävästi ja heittäen tällä kertaa kohteliaat puhuttelumuodot menemään, "minä otan Cosetten takaisin tai annatte Te minulle viisituhatta frangia."
Vieras mies sanoi tyynesti:
"Tule, Cosette."
Hän tuki Cosettea vasemmalla kädellään ja otti oikealla keppinsä maasta.
Thénardier huomasi sen kepin tukevuuden ja paikan yksinäisyyden.
Mies painui metsään lapsi mukanaan, jättäen kapakoitsijan siihen liikkumattomaksi ja saamattomaksi.
Heidän edetessään katseli Thénardier miehen leveitä, hiukan kumaraisia hartioita ja hänen lujia nyrkkejään.
Sitten osuivat hänen silmänsä häneen itseensä, hänen hentoihin käsiinsä ja hänen laihaan olemukseensa.
"Olinpa totisesti aika pöllö", ajatteli hän, "kun en ottanut pyssyä mukaani, kun kerran eränetsoon lähdin!"
Mutta hän ei vielä hellittänyt.