"Haluanpa nähdä, minne se menee", puheli hän.
Ja hän alkoi seurata heitä vähän matkan päässä. Hänen käsiinsä oli jäänyt kiusan kappale: Fantinen nimellä merkitty paperipalanen, sekä lohduttajaksi tuhatviisisataa frangia.
Mies kuljetti Cosettea Livryyn ja Bondyyn päin. Hän asteli hitaasti, pää riipuksissa, miettivänä ja surullisena. Talvi oli harventanut metsää, niin että Thénardier ei kadottanut heitä näkyvistään, vaikka pysyttelikin tarpeeksi etäällä. Tuon tuostakin käännähti mies ja tarkasteli, seurasiko kukaan heitä. Äkkiä huomasi hän Thénardierin. Nopeasti poikkesi hän Cosetten kanssa tiheään viidakkoon, minne he molemmin katosivat.
"Helvetti!" noitui Thénardier.
Ja hän lisäsi vauhtiaan.
Viidakon tiheys oli pakoittanut Thénardieria käymään heitä lähemmäksi. Sakeimmassa kohdassa kääntyi mies ympäri. Miten Thénardier kokikin kätkeytyä lehvien suojaan, ei hän voinut jäädä huomaamatta. Mies heitti häneen levottoman katseen, ravisti sitten päätään ja jatkoi matkaansa. Kapakoitsija taas perään. Niin kulkivat he pari, kolme sataa askelta. Äkkiä kääntyi mies jälleen. Hän huomasi kapakoitsijan. Tällä kertaa loi hän takaa-ajajaansa niin synkän katseen, että Thénardier havaitsi enemmän vakoilemisen "hyödyttömäksi". Thénardier lähti paluumatkalle.
11.
Numero 9430 esiintyy jälleen, ja Cosette saa siitä arpajaisissa voittonumeron.
Jean Valjean ei ollut hukkunut.
Pudotessaan, tai paremmin sanoen heittäytyessään mereen ei hänellä ollut kahleita, kuten olemme jo maininneetkin. Hän sukelsi erään lähelle ankkuroineen laivan alle. Laivaan oli kiinnitetty vene. Jollakin tavoin piilottelihe hän siinä veneessä iltaan asti. Yön tultua lähti hän uudelleen uimaan ja pääsi rannalle vähän matkaa Brunin kärjestä. Koska häneltä ei puuttunut rahaa, saattoi hän hankkia sieltä toiset vaatteet. Muuan pikku kapakka Balaguierin lähettyvillä oli niihin aikoihin karanneiden vankien pukuvarastona, mikä oli tavallaan kylläkin tuottava erikoisala. Sitten koukutteli ja kierteli Jean Valjean pitkin maita mantereita, kuten kaikki nuo onnettomat pakolaiset, jotka koettavat haihduttaa lain ja yhteiskunnan vainukoiria jäljiltään. Ensimäisen turvapaikan tapasi hän Pradeauxissa, lähellä Beaussetia. Sitten suuntasi hän kulkunsa Grand-Villardiin, joka sijaitsee Brianconin tienoilla, Ylä-Alpeilla. Haparoivaa, levotonta pakoilemista, myyrän kulkua tuntemattomia uittoja pitkin. Myöhemmin on saatu selville hänen poikenneen Ainiin Civrieuxin piirikuntaan, Pyreneille Acconsiin ja siellä Chavaillesin metsäkylän lähellä sijaitsevaan Grange-de-Doumecqiin, ja Bruniesiin Chapelle-Gonaquetin piirikuntaan Périgneuxin tienoilla. Vihdoin pääsi hän Pariisiin. Juuri olemme nähneet hänet Montfermeilissä.