Jean Valjean olisi voinut yrittää nähdä hänet selvemmin puistokadunpuoleisesta akkunastaan. Mutta tämä akkuna olisi täytynyt avata, eikä hän uskaltanut.
Oli ilmeistä, että tämä mies oli tullut taloon oikein avaimin, aivan kuin kotiinsa. Kuka oli antanut hänelle avaimen? Mitä tämä merkitsi?
Kello seitsemän aamulla, kun eukko tuli siistimään, katsahti Jean Valjean häneen läpitunkevasti, mutta ei ryhtynyt kyselyihin. Eukkoa se ei näyttänyt suuresti huolestuttavan.
Lakaistessaan kysyi hän:
"Herra kuuli varmaankin tultavan taloon viime yönä?"
Kun ihminen on niin vanha kuin tämä eukko ja kun hän lisäksi asuu tämän puistokadun varrella, on kello kahdeksan aika hänestä pilkko pimeä yö.
"Aivan niin, sehän onkin totta", vastasi Jean Valjean mitä luonnollisimmalla äänellä. "Kuka sieltä sitten tuli?"
"Talon uusi vuokralainen", tiesi eukko.
"Jonka nimi on?"
"En enään oikein muista. Dumont tai Daumont. Jotenkin sinne päin."