Pikku luostari.
Pikku Picpusin ympärysmuurien suojassa oli kolme aivan erillistä rakennusta: pääluostari, jossa asuivat nunnat, kasvatuslaitos, minne oppilaat olivat sijoitetut ja lopuksi n.s. pikku luostari. Se oli puutarhalla varustettu talo, jossa eleli yhdessä kaikenlaisia vanhoja, eri sisarkuntiin kuuluneita nunnia, jätteinä vallankumouksen aikana hävitetyistä luostareista. Siellä näki kirjavassa sekamelskassa mitä monimuotoisimpia mustia, harmaita ja valkeita pukuja, jotka olivat aikoinaan kuuluneet mitä moninaisimmille sisarkunnille. Jos moinen sana-yhtymä olisi sallittu, olisi sitä luostaria saattanut kutsua ilveilijä-luostariksi.
Keisarikunnan aikana oli sallittu näiden harhailevien, kodittomien naisraukkojen asettua sinne benediktiläis-bernhardilaisnunnien siipien suojaan. Hallitus maksoi heille pienen eläkkeen. Pikku Picpusin nunnat olivat ottaneet heidät avosylin vastaan. Sekamelska pikku luostarissa oli tosiaankin suuri. Kukin seurasi omia sääntöjään. Joskus annettiin kasvateille lupa käydä heitä katsomassa — mikä oli sangen mieluinen virkistys. Niinpä onkin heidän nuoruudenmuistojensa joukossa säilynyt myös kuva äiti Pyhästä Basiliuksesta, äiti Pyhästä Skolastikasta ja äiti Jakobista.
Muuan näistä turvanetsijöistä oli kuitenkin melkein kotonaan. Hän oli kuulunut Pyhän Auren sisarkuntaan ja hän oli ainoa elossa oleva jäsen koko siitä sisarkunnasta. Pyhän Auren nunnien luostari sijaitsi kahdeksannentoista vuosisadan alusta alkaen samassa Pikku Picpusin talossa, joka myöhemmin tuli kuulumaan Martinus Vergan benediktiläisille. Tämä hurskas nainen oli liian köyhä pitääkseen yhdyskuntansa komeata vaatetusta: valkoista pukua ja tulipunaista olkaviittaa, ja sentähden oli hän hellässä kiintymyksessään valmistanut pienelle nukelle sellaisen puvun. Hän näytteli nukkea hyvin mielellään ja kuollessaan testamenttasi hän sen luostarille. Vuonna 1824 oli Pyhän Auren sisarkunnasta jäljellä vain yksi ainoa nunna; nykyään on siitä jäljellä vain nukke.
Paitsi näitä arvoisia äitejä oli joukko ylhäisen maailman naisia, kuten esimerkiksi rouva Albertiina, saanut päänunnalta luvan vetäytyä pikku luostarin suojiin. Niihin kuuluivat myös rouva de Beaufort d'Hautpoul ja Dufresnen markiisitar. Muuan heistä tuli luostarissa tunnetuksi vain sen kauhistavan melun takia, jonka hän sai aikaan niistäessään nenäänsä. Kasvatit antoivatkin hänelle nimen rouva Metelinen.
1820 tai 1821 paikkeilla pyysi rouva de Genlis, joka sitä ennen oli toimittanut pientä aikakautisjulkaisua nimeltä Peloton, päästä viettämään lopun ikänsä Pikku Picpusin luostarissa. Orleansin herttua suositteli häntä. Kiihkeä surina syntyi mehiläispesässä. Äänestäjä-äidit vapisivat kuin haavanlehdet. Rouva de Genlis oli kirjoittanut romaaneja! Mutta hän selitti niitä nyt itse enin inhoavansa, ja sitäpaitsi oli hän nyt kiihkeästi uskovainen. Jumalan ja prinssin avulla pääsi hän lopultakin luostariin. Mutta hän pudisti sen tomut jaloistaan jo kuuden, seitsemän kuukauden kuluttua, mainiten syyksi, että puutarhassa ei ollut siimestä. Sisaret ihastuivat siitä ikihyviksi. Vaikka hän olikin jo ijäkäs, soitti hän vielä harppua, jopa sangen hyvinkin.
Poistuessaan jätti hän koppiinsa muistomerkin oleskelustaan. Rouva de Genlis oli taika-uskoinen ja latinantaitaja. Nämä kaksi määritelmää antavat hänestä verrattain selvän käsityksen. Muutamia vuosia takaperin saattoi vielä lukea seuraavat hänen kädellään punaisella musteella keltaiselle, pienen hopeakalu- ja koristekaapin sisäseinään liimatulle paperipalaselle kirjoitetut viisi latinankielistä säettä, joilla hänen mielipiteensä mukaan oli voima peljästyttää varkaat tiehensä:
Imparibus meritis pendent tria corpora ramis:
Dismas et Gesmas, media est divina potestas;
Alta petit Dismas, infelix, infima, Gesmas.
Nos et res nostras conservet summa potestas.
Hoc versus dicas, ne tu furto tua perdas.[5]
Nämä kuudennen vuosisadan latinaksi sepitetyt säkeet herättävät kysymyksen, olivatko niiden kahden Pääkallonpaikalla risteihin ripustetun ryövärin nimet Dismas ja Gestas, kuten yleisesti luullaan, vaiko Dismas ja Gesmas.
Tämä jälkimäinen kirjoitustapa olisi voinut saattaa hieman epä-edulliseen valoon ne väitteet, joiden mukaan Gestasin varakreivi viime vuosisadalla pyrki polveutumaan tuosta katumattomasta ryöväristä. Muuten on näiden säkeiden tehovoima uskonkappaleena laupeudensisarten yhdyskunnassa.