Kirkko, joka oli rakennettu niin, että se linnanmuurin tavoin eroitti ison luostarin kasvatuslaitoksesta, oli tietysti yhteinen kasvatuslaitokselle sekä isolle ja pienelle luostarille. Jopa päästettiin sinne yleisöäkin eräänlaisesta kadun puolelle avautuvasta sairaalankäytävästä. Mutta kaikki oli laitettu sillä tavalla, ettei kukaan luostarin asukkaista päässyt näkemään vieraita kasvoja. Kuvitelkaapa kirkkoa, jonka kuorin olisi jättiläiskäsi kahmaissut puristuksiinsa ja muodostanut siitä, ei enää, kuten tavallisissa kirkoissa, pidennyksen alttarin taakse, vaan jonkunlaisen synkän salin tai luolan oikealle jumalanpalveluksen toimittajasta; kuvitelkaa tämä sali seitsemän jalkaa korkean esiripun sulkemaksi; ryhmittäkää tämän esiripun taakse puupenkkeihin nunnat kuorista vasempaan, kasvatit oikeaan, palvelijasisaret ja kokelaat perälle, ja te saatte jonkunlaisen käsityksen Pikku Picpusin asukkaiden jumalanpalveluksesta. Tämä luola, jota sanottiin kuoriksi, oli käytävän kautta luostarin yhteydessä. Kirkko sai valonsa puutarhan puolelta. Kun nunnat ottivat osaa kirkonmenoihin, joiden aikana säännöt käskivät heidän pysymään aivan hiljaa, huomasi yleisö heidän läsnäolonsa vain siitä kolahduksesta, minkä penkkien liikkuvat istuimet noustessaan ja laskiessaan synnyttivät.
7.
Varjokuvia varjojen asunnosta.
Niinä kuutena vuonna, jotka eroittavat vuoden 1819 vuodesta 1825, oli Pikku Picpusin päänunnana neiti de Blemeur, luostarinimeltään äiti Innocentia. Hän kuului samaan sukuun kuin Margareetta de Blemeurkin, Pyhän Benediktuksen yhdyskunnan pyhimysten Elämäkertojen kirjoittaja. Hänet oli valittu päänunnaksi toistamiseen. Hän oli tuossa kuudenkymmenen maissa, lyhyt, pyylevä, "lauloi kuin särkynyt astia", sanotaan kirjeessä, johon jo ylempänä viittasimme, mutta muuten mitä mainioin ihminen, ainoa iloluontoinen koko luostarissa, ja sentähden jumaloivatkin häntä kaikki.
Hän vivahti hiukan heimolaiseensa Margareettaan, yhdyskunnan oppineimpaan naiseen. Hän oli tavallaan oppinut hänkin, tietorikas ja laajanäköinen, tunsi historiaa, lasketteli latinaa solkenaan ja oli täynnänsä kreikkaa ja hepreaa, niin että hän olisi paremmin sopinut benediktiläismunkiksi kuin benediktiläisnunnaksi.
Luostarin alijohtajattarena toimi muuan vanha, puolisokea espanjalainen nunna, äiti Cineres.
Äänestäjä-äideistä olivat huomatuimmat äiti Pyhä Honorina, varainhoitaja, äiti Pyhä Gertrud, kokelaiden ylikaitsija, äiti Pyhä Angelus, alikaitsija, äiti Ilmestys, esilaulajatar, äiti Pyhä Augustinus, sairaanhoitajatar, ainoa ilkeä nunna koko luostarissa, sitten äiti Pyhä Mechtilda (neiti Gauvain), joka oli aivan nuori vielä ja jolla oli ihana ääni, äiti Enkeli (neiti Drouet), joka oli aikaisemmin ollut Jumalan Tytärten luostarissa ja Trésorin luostarissa Gisorsin ja Magnyn välillä, äiti Pyhä Joosef (neiti de Cogolludo), äiti Pyhä Adelheid (neiti d'Auverney), äiti Armo (neiti de Cifuentes), joka ei pitkiä aikoja kestänyt luostarin ankaraa elämää, äiti Laupeus (neiti de la Miltière), joka oli hyvin rikas ja joka vastoin sääntöjä otettiin luostariin kuudenkymmenen vanhana, äiti Kaitselmus (neiti de Laudinière), äiti Maarianuhri (neiti de Siguenza), joka valittiin päänunnaksi v. 1847, sekä vihdoin äiti Pyhä Celinia (kuvanveistäjä Ceracchin sisar), joka tuli hulluksi, ja äiti Pyhä Chantai (neiti de Suzon), joka myöskin tuli hulluksi.
Kauneimpien joukkoon kuului muuan viehättävä, kahdenkyrnmenenkolmen vanha neito, joka oli kotoisin Bourbonin saarelta, ja joka oli ritari Rozen heimoa. Hänen maailmallinen nimensä olisi siis ollut neiti Roze, mutta luostarissa tuli hänestä äiti Taivaaseenastumus.
Äiti Pyhä Mechtilda, jonka tuli pitää huolta laulusta, käytti mielellään kasvatteja apunaan. Heistä valitsi hän tavallisesti täydellisen ääni-asteikon: seitsemän kappaletta, joiden ikä oli kymmenen ja kuudentoista väliltä ja joiden ääni ja koko sopi täydellisesti asteikkoon, niin että kun he lauloivat seisaaltaan, vierekkäin pienimmästä suurimpaan riviin järjestettyinä, näytti kuin olisi siinä ollut elävä, enkeleistä sommiteltu Panin huilu.
Palvelijasisarista olivat eniten kasvattien suosiossa sisar Pyhä Eufrasia, sisar Pyhä Margareetta, sisar Pyhä Martta, joka oli muuttunut lapseksi jälleen, sekä sisar Pyhä Mikael, jonka pitkä nenä pani tytöt naurutuulelle.