Fauchelevent asteli hitaammin. Hän ontui vielä enemmän tuskansa kuin
raajarikkoisuutensa takia. Haudankaivaja käveli hänen edellään.
Fauchelevent tutki katseillaan vielä kerran tuon odottamattoman
Gribierin läpikotasin.
Hän oli niitä miehiä, jotka näyttävät vanhoilta, vaikka ovat vielä nuoria, ja jotka ovat tavattoman väkeviä, vaikka voisi heidän luunsa lukea.
"Toveri!" huusi Fauchelevent.
Mies käännähti.
"Minä olen luostarin haudankaivaja."
"Virkaveljeni siis," vastasi mies.
Niin oppimaton kuin Fauchelevent olikin, ymmärsi hän kohta tarkan vaistonsa ohjaamana, että hän oli joutunut tekemisiin vaarallisen, tuiki ovelan miehen kanssa.
Hän murisi:
"Vai oikein se nyt on kuollut se ukko Mestienne."
Mies vastasi: