"Täydellisesti. Hyvä Jumala tarkasteli tilikirjaansa. Oli tullut ukko
Mestiennen vuoro. Ukko Mestienne on kuollut."
Fauchelevent toisti koneellisesti:
"Hyvä Jumala…"
"Hyvä Jumala", vahvisti mies mahtipontisesti. "Filosofien Ijankaikkinen
Isä, jakobinien Korkein Olento."
"Eiköhän tehtäisi lähempää tuttavuutta?" änkytteli Fauchelevent.
"Se on jo tehty. Te olette talonpoika, minä olen pariisilainen."
"Ei sitä oikein pääse toisiaan tuntemaan, ennenkuin on kallistanut pari naukkua yhdessä. Joka tyhjentää lasinsa, tyhjentää sydämensä. Käydään nyt pois juomaan vain. Tässä ei sovi kielteleminen."
"Ensin työ."
Fauchelevent ajatteli: Minä olen hukassa. Oli enää vain pari, kolme pyöränmittaa sille pienelle käytävälle, joka vei nunnien nurkkaukseen. Haudankaivaja jatkoi:
"Talonpoika, minulla on seitsemän pikku tenavaa, joille täytyy hankkia leipää. Koska heidän täytyy saada syömistä, ei minun sovi juoda."