Nämä sanat palauttivat Faucheleventin täydellisesti todellisuuteen, joka olikin uhkaava. Tointuneinakin oli näiden molempien miesten mieli heidän sitä tietämättään vielä aivan sekaisin, ja heitä painoi paikan kaameus.
"Poistukaamme pian täältä!" huudahti Fauchelevent.
Hän penkoi taskuansa ja veti sieltä pullon, jonka oli varustanut mukaansa.
"Mutta ensin pieni ryyppy!" sanoi hän.
Ryyppy täydensi sen, minkä raikas ilma oli aloittanut.
Jean Valjean joi tilkan paloviinaa ja tuli täydelleen tuntoihinsa.
Hän nousi arkusta ja auttoi Faucheleventia sen kannen naulaamisessa.
Kolmen minuutin kuluttua pääsivät he haudasta.
Muuten oli Fauchelevent jo kyllin rauhallinen. Hän ei pitänyt erikoisempaa kiirettä. Hautuumaan portit oli kiinni. Haudankaivaja Gribierin saapumista paikalle ei tarvinnut peljätä. Tämä "tulokas" oli kotonaan hakemassa korttiansa, jota hänen oli sieltä sangen vaikea löytää, koska se oli Faucheleventin taskussa. Ilman korttia ei hän voinut päästä hautuumaalle.
Fauchelevent tarttui lapioon ja Jean Valjean kuokkaan, ja yhdessä hautasivat he sitten tyhjän arkun.