Sellainen oli siis Waterloo ja sellaiset sen seuraukset.

Mutta mitä merkitsee kaikki tämä ijankaikkisuuden valtijaan edessä? Kaikki tämä riehunta, kaikki nämä myrskypilvet, tämä sota, tämä rauha, kaikki tämä pimeys eivät hetkeksikään himmentäneet sen tutkimattoman silmän loistetta, joka ei havaitse mitään eroitusta korrelta korrelle hyppivän kasakaan ja kirkontornista toiseen lentävän ja vihdoin Notre-Damen ylimpään huippuun lehahtavan kotkan välillä.

19.

Öisellä taistelukentällä.

Palatkaamme jälleen tälle kohtalokkaalle taistelukentälle, sillä niin vaatii kertomuksemme.

18 päivänä kesäkuuta vuonna 1815 oli täysikuu. Kuun valo auttoi Blücherin raivoisaa takaa-ajoa, ilmaisi pakenevain jäljet, jätti tämän onnettoman joukon hurjistuneiden preussilaisten ratsumiesten käsiin ja edisti näin verilöylyä. Yö sattuu joskus omalla kaamealla tavallaan palvelemaan tällaisten tuhotapausten tarkoituksia.

Viimeisen kanuunanlaukauksen pamahdettua jäi Mont-Saint-Jeanin ylätasanko autioksi.

Englantilaiset valtasivat ranskalaisten leiripaikan. Voiton tavanmukaiseen todentamiseenhan kuuluu myös nukkuminen voitetun vuoteessa. He asettuivat yöteloilleen Rossommen tuolle puolen. Pakenevain kimppuun päästetyt preussilaiset kulkivat yhä eteenpäin. Wellington meni Waterloon kylään valmistamaan kertomustaan lordi Bathurstille.

Jos sananparsi sic vos non vobis on milloinkaan pitänyt paikkaansa, niin ainakin Waterloon kylän suhteen. Waterloo ei tehnyt mitään, se kun jäi puolen lieun päähän kahakasta. Mont-Saint-Jeania pommitettiin kanuunoilla, Hougomont pistettiin tuleen, Papelotte poltettiin, Plancenoit poltettiin, Haie-Sainte valloitettiin väkirynnäköllä, Belle-Alliance näki molempain voittajain syleilyn. Mutta niiden nimiä tuskin tunnetaan, ja Waterloo, joka ei taistelussa mitään toimittanut, on saanut osakseen koko kunnian.

Me emme kuulu niihin, jotka imartelevat sotaa; tilaisuuden tullen lausumme kyllä sille totuuksia. Sodalla on kammottavat kauneutensa, joita emme ole lainkaan salanneetkaan; mutta myöntäkäämme myös, että sillä on omat rumuutensa. Muuan hämmästyttävimpiä on kaatuneiden nopea ryöstäminen voiton jälkeen. Aamurusko, joka syttyy taistelun jälkeisenä päivänä, valaisee aina alastomia ruumiita.