Hiukan sen jälkeen kun vapautettu rangaistusvanki Jean Valjean muutamien pakopäiviensä aikana oli järjestysvallan mielestä hiiviskellyt Montfermeilin ympäristöllä, huomattiin nyt samaisessa kylässä, että muuan vanha tientekijä Boulatruelle piti epäilyttävää "kopelia" metsässä. Luultiin kylällä tiedettävän, että tämä Boulatruelle oli ollut kuritushuoneessa. Järjestysvalta piti häntä yhä vieläkin silmällä, ja kun hän ei saanut muualtakaan työtä, käytti hallitus häntä mahdollisimman pientä korvausta vastaan tienkorjaajana Gagnysta Lagnyyn vievällä poikkitiellä.
Kaikki seudun asukkaat katsoivat karsaasti tähän Boulatruelleen, hän kun oli niin ylen kumartelias ja nöyrä, niin ylen nopsa ottamaan lakin päästään kaikkien ihmisten edessä, hän kun vapisi ja hymyilyin liehi santarmeja; hänen arveltiin kuuluvan joihinkin rosvoliittoihin ja hänen epäiltiin voivan yön tullen väijyä kulkijoita ryteikköön piiloutuneena. Hänen puolestaan puhui vain se, että hän oli juoppo.
Luultiin huomatun seuraavaa: useina päivinä oli Boulatruelle hyvin aikaiseen heittänyt tien kiveämis- ja korjaustyönsä sikseen ja mennyt metsään kuokkineen. Hänet oli iltaisin tavattu kaikkein yksinäisimmissä metsänaukeamissa, kaikkein tiheimmissä pensastoissa, hän oli näyttänyt jotain etsivän, olipa hänen nähty joskus kaivelevan kuoppiakin. Ohitse lynkyttävät eukot luulivat häntä ensin Pelssepupiksi, tunsivat hänet kohta Boulatruelleksi, mutta eivät siitä juuri sanottavasti rauhoittuneet. Nämä kohtaukset näyttivät kovin suututtavan Boulatruellea. Hän pyrki ilmeisesti pysymään piilossa, ja ilmeisesti oli hänen käytöksellään joku salaperäinen tarkoitus.
Kylällä puheltiin: "Nyt on selvästi piru taas ilmestynyt. Boulatruelle on nähnyt sen ja etsiskelee aarretta. Ja kyllähän totta puhuen Boulatruellessa onkin poikaa puhaltamaan Lusiferin kolikot."
Voltairelaiset lisäsivät:
"Saas nyt nähdä, vetääkö Boulatruelle pirua nenästä vai puijaako piru
Boulatruellea?"
Vanhat eukot tekivät uutterasti ristinmerkkejä.
Sillävälin lakkasi Boulatruellen "kopeli" metsässä, ja hän jatkoi taas säännöllisesti työtään. Puhuttiin muista asioista.
Yksi ja toinen oli kuitenkin vielä asettunut odottavalle kannalle, varmaankin ajatellen, että tässä ehkä oli kysymyksessä muutakin kuin tarun tarumaiset aarteet: joku oivallinen saalis paljon vakavampaa ja näkyväisempää laatua kuin paholaisen pankki-osoitukset, saalis, jonka salaisuuksista tientekijä oli epäilemättä päässyt puolittain perille. Innostuneimmat olivat koulumestari ja kapakoitsija Thénardier, joka oli kaikkien ihmisten ystävä ja joka ei ollut suinkaan halveksinut asettua Boulatruellen kanssa toveruusjalalle.
"Mies on ollut kaleereilla", sanoi Thénardier. "Ei sitä, Herra nähköön, tiedä, kuka sieltä tulee ja kuka sinne menee."