Tai kiljui joku mylläri:
"Pitääkö meidän vastata säkkien sisällöstä? Kyllähän siellä näkyy jonkun verran pieniä jyväsiä, joiden kuorimisesta me emme ole erittäin huvitettuja, mutta jotka sentään täytyy laskea kivien väliin. Siellä on lusteet, kuminat, virnat, hampunsiemenet, hiirenhännät ja muut yrtit, lukematta kiviä, joita tapaa etenkin bretagnelaisessa viljassa. Minun tekee yhtä vähän mieleni jauhattaa bretagnelaista viljaa kuin sahurien tekee mieli sahata hirsiä, joihin on hakattu nauloja. Aatelkaas sitten sitä pölyä, jota moisesta viljasta lähtee. Mutta aina vain jauhoja morkataan. Ihan ilman syytä. Minkä me niille jauhoille teemme."
Akkunanvälikössä hieroi niittomies sopimusta päiväpalkasta keväistä heinäntekoa varten erään maatilanomistajan kanssa, lisäten:
"Ei siitä niin väliä, vaikka heinä olisikin märkää. Paremmin se vain kaatuu. Hyvää se kaste tekee, herra. Vaikka samahan se oikeastaan on, se teidän heinänne kun on niin nuorta ja vaikeaniittoista. Se on niin hentoa, että se vain lakoilee viikatteenterän tieltä."
J.n.e.
Cosette kyhjötti tavallisella paikallaan: keittiön pöydän poikkipuulla, lähellä takkaa. Hän oli puettuna ryysyihin, hänen paljaat jalkansa olivat pistetyt puukenkiin, ja hän kutoa nypläsi tulen valossa villasukkia Thénardierin pikku tytöille. Kissanpoika pyöriskeli ja piehtaroi tuolien alla. Viereisestä huoneesta kuului naurunkikatusta ja kahden raikkaan lapsenäänen lavertelua. Éponine ja Azelma siellä ilakoivat.
Takan kulmauksessa riippui patukka naulassaan.
Tuon tuostakin kajahti kapakan melun keskeltä jostakin talon sopukasta kimakka lapsen kirkuna. Siellä huusi eukko Thénardierin pikku poika, jonka hän oli saanut tässä pari talvea sitten, — "tietämättä oikeastaan, mitenkä; varmaankin pakkasen vaikutusta", kuten hän selitti — ja jolla oli ikää vähän yli kolme vuotta. Äiti oli sitä itse ruokkinut, mutta hän ei siitä kovinkaan pitänyt. Kun pikku palleroisen kirkuna kävi kovin äänekkääksi, neuvoi Thénardier: "Tenavasi siellä rääkkyy, käyhän sitä katsomassa!"
"Pyh!" vastasi äiti. "Jopa siitä nyt kiusa tuli!"
Ja hyljätty raukka sai kirkua kyllältään pimeässä.