Cosette katosi pöydän alle.
"Kyllä niin, kyllä niin," rauhoitteli eukko Thénardier, "jos ei sitä hevosta ole juotettu, niin sitä täytyy sitten juottaa."
Ja hän katsahti ympärilleen.
"No, minne se nyt hävisi?"
Hän kumartui ja keksi Cosetten kyyrysistään pöydän alta, aivan juojien jalkojen juuresta.
"Joko sieltä tulet!" kiljaisi eukko Thénardier.
Cosette ilmestyi piilostaan.
Eukko Thénardier jatkoi:
"Neiti Koirankuonolainen, mene heti antamaan vettä tämän herran hevoselle!"
"Mutta, rouva," vastusti Cosette heikosti, "kun ei ole vettä."