Kukaan muu ei ollut häntä nähnyt paitsi vieras matkustaja, joka lusikoi hitaasti laihaa lientänsä.
Tämä ilo kesti lähes neljännestunnin.
Mutta niin varovainen kuin Cosette olikin, ei hän huomannutkaan, että nuken toinen jalka ulkoni ja että lieden tuli valaisi sitä hyvin kirkkaasti. Tämä punertava, hohtava jalka, joka ei peittynytkään pimeään, pisti äkkiä Azelman silmiin, ja tyttö sanoi Époninelle:
"Katsos! sisareni!"
Pikkutytöt herkesivät leikistään ylen hämmästyneinä. Cosette oli uskaltanut ottaa heidän nukkensa!
Éponine nousi seisaalleen kissaa päästämättä ja meni tempomaan äitiään hameesta.
"Anna minun olla rauhassa!" sanoi äiti. "Mitä sinä minusta tahdot?"
"Äiti", selitti lapsi, "katsohan!"
Ja hän osoitti sormellaan Cosettea.
Mutta Cosette ei onnensa hurmoissa nähnyt eikä kuullut enää mitään.