Kun kello löi aamulla kaksi, selitti hän itsensä voitetuksi ja sanoi miehelleen:
"Minä menen maata. Tee sinä sille mitä haluat."
Mies istuutui tuvan nurkkaan pöydän ääreen, sytytti kynttilän ja alkoi lukea Ranskan Sanomia.
Näin kului runsas tunti. Arvoisa kapakoitsija oli jo lukenut vähintäin kolmeen kertaan Ranskan Sanomat, numeron päivämäärästä lähtien aina painajan nimeen. Vieras ei väin liikahtanutkaan.
Thénardier väänteli, yski, syljeskeli, niisti nenäänsä, natisteli tuoliaan. Vieras ei värähtänytkään.
"Nukkuukohan se?" ajatteli Thénardier.
Vieras ei nukkunut, mutta mikään ei voinut häntä herättää.
Vihdoin otti Thénardier lakin päästään, läheni hiljaa vierasta ja rohkeni huomauttaa:
"Eiköhän herran jo sopisi mennä levähtämään?"
Mennä nukkumaan olisi tuntunut hänestä liian röyhkeältä ja tuttavalliselta. Mennä levähtämään oli taas hänen mielestään sekä komeaa että kunnioittavaa. Tällaisilla sanoilla on salaperäinen ja ihmeteltävä voima paisuttaa seuraavana aamuna matkustajain laskujen loppusummaa. Huone, missä nukutaan, maksaa kaksikymmentä souta. Huone, missä levähdetään, maksaa kaksikymmentä frangia.