Hän oli tuskin ehtinyt kynnyksen yli, kun matkustaja astui huoneeseen,
Thénardier kääntyi heti takaisin ja asettui liikkumattomana seisomaan puoli-avoimeen oveen, niin että hänen vaimonsa vain hänet näki.
Keltainen mies kantoi kädessään keppiään ja myttyään.
"Joko näin aikaisin ylhäällä!" virkkoi eukko Thénardier, "aikooko herra jo jättää meidät?"
Puhuessaan käänteli hän nolon näköisenä laskua hyppysissään, vedellen siihen taittumia kynsillään. Hänen kovilla kasvoillaan näkyi ilme, joka ei ollut niillä tavallinen: arkaileva, epäröivä ilme.
Hänestä tuntui hieman vaikealta esittää moista laskua miehelle, joka näytti niin täydellisesti "köyhältä."
Matkustaja näytti taas vaipuneen ajatuksiinsa ja olevan hyvin hajamielinen. Hän vastasi kuitenkin:
"Niin, rouva, kyllä minä nyt jatkan matkaani."
"Herralla ei varmaankaan ollut asioita toimitettavana Montfermeilissä?" jatkoi eukko.
"Ei. Kuljen tästä vain ohi. Siinä kaikki." — "Rouva", lisäsi hän, "paljonko olen velkaa?"