Vastaamatta ojensi eukko Thénardier hänelle taitellun paperin.
Vieras suorii paperin ja vilkaisi siihen, mutta hänen ajatuksensa olivat ilmeisesti toisaalla.
"Rouva", virkkoi hän sitten, "menestyvätkö asianne hyvin täällä
Montfermeilissä?"
"No niin ja näin, herra", vastasi eukko, hämmästyneenä tänlaisesta räjähdyksestä, jota hän ei ollut lainkaan odottanut.
Ja hän jatkoi surullisella, valittavalla äänenpainolla:
"Ah, herra! Ajat ovat niin huonot! Ja sitten tällä meidän seudulla on niin vähän parempaa väkeä! Enimmäkseen vain köyhää kansaa, näettekös. Ellei joskus sattuisi tulemaan sellaisia anteliaita ja rikkaita matkustajia kuin herra on, niin mikä tässä perisi! Meillä on kovin paljon menoja. Sekin tyttö se syö vallan silmät päästämme."
"Mikä tyttö?"
"No se eilisiltainen tyttö, muistattehan! Cosette! Leivonen, kuten ne sitä täällä nimittelevät!"
"Ahaa!" virkahti vieras.
Eukko jatkoi: